ajattelinpas taas laittaa kaiuttimen päälle ja soittaa Vekku-enolle.
Tuoreemmille lukijoilleni tiedoksi: Eno on tuttu hahmo kaikille Tölikän "budimiehille" jo vuosikymmenten takaa. Omalaatuinen ystävyytemme alkoi "aikojen alussa", lapsuusvuosina 40-luvun lopulla. Tänä päivänä Vekku on erästä taiteilijaa lainatakseni "sekaisin kuin seinäkello".
Sytytän pienet "Lowryderit" ja tartun puhelimeen.
Tuut--tuut--
 | ||
| Seinällä kuva Vekku-enosta lapsena. Pahoittelen "söheröä" painokopion päällä. |
Esko Komero: "No Ekipä se täällä taas soittelee."
V-E.: "Ai tänään?"
E.K.: "Niin, ajattelin rimpauttaa ja kysellä vähän kuulumisia."
V-E: "Kuuluu, kuuluu, kukkuluuruu."
E.K.: "Oletkos Eno pyhänä menossa tilalle?"
V-E: "En mä mitään tilaa. Mä olen köyhä poika vain!"
E.K.: "Eno, sullahan on iso perintötila ja kaikki. Niin että oletko täällä Tölikässä viikonloppuna?"
V-E: "Joo, joo, tottakai. Hannu hoitaa."
E.K.: "Hoitaa mitä?"
V-E: "No sitä kersaansa. Tehdään näin: mä jään tänne yksiöön kuuntelemaan miten noi pienet jäytiäiset syö tietänsä mun pääkoppaan. Te voitte leikkiä koko porukka pikku perhettä tilalla. Eikö se ole isänpäiväkin?"
E.K.: "Eno, snaijaatko sä nyt ollenkaan? Meillä oli puhetta siitä kokkaamisesta."
V-E: "Hohhaamisesta? Mitä sä sekoilet, älä puhu paskaa mulle kuule!"
E.K.: "Ei ei, kun ajattelin vaan ehdottaa, että tulisit tänne, otettaisi poikamiehissä essut päälle ja kokattaisi kunnon isänpäivälounaat."
V-E: "Juu."
E.K.: "Mihin aikaan tulisit? Mä voin käydä kyllä putiikissa."
V-E: "Voinko vastata kysymyksellä?"
E.K.: "Toki, mutta ihan kellonaikaa vain tiedustelen."
V-E: "Missä sä olit kolmastoista heinäkuuta vuonna seitkytkaks, kellonaikaa en muista?"
E.K.: "Tjaa, varmaan peltohommissa tilalla."
V-E: "Aivan varmasti. Tiedätsä, mun pitää nyt mennä."
E.K.: "Mihin sulla nyt on Eno kiire? No olisiko vaikka kello 14?"
V-E: "No se on sitä, se on sitä!"
E.K.: "Niin mitä?"
V-E: "Että kun sä näet miten toi katuvalo heiluu. Että se heilu täsmälleen samoin viimeksi seitkytkaks kesällä."
E.K.: "Niin tuletko sä sunnuntaina kahdelta?"
V-E: "Totta helvetissä. Muista, että me kaikki tullaan kerran yhteen."
E.K.: "Aivan varmasti. Mutta tule sä tänne sitten niin päästään kyökin askareisiin."
V-E: "Hohhoo, hohhoo!"
E.K.: "Mitäs nyt?"
Tuut, tuut, tuut..
Vekku-enon kanssa "kommunikoiminen" on iänikuista "rikkinäistä puhelinta". Sunnuntaina kuitenkin kokkaillaan herkkuja, joista ajattelin jakaa reseptin myös teille, rakkaat lukijat!
Lopuksi toivottelen kaikille onnekkaille "ukkomiehille" hyvää isänpäivää! Itse istuskelen kaihoisasti "hikikomerossani" ja mietin, millaista tämän "papan" elämä voisi nyt olla jos en olisi aikanani mennyt "syrjäytymään".
-E.K.
Jälkikirjoitus: lupausteni mukaisesti palailen pian myös pyhäinpäivän tapahtumiin ja kerron teille edesmenneestä ystävästäni Klabbista! Siihen asti muistuttaisin kaikkia tutustumaan Facebook-sivustooni, sinne tulee päivityksiä aina uusista "blogipostauksistakin".
