on taas uusi yö.
Lähes loppumattoman pitkän "mediahiljaisuuteni" rikkoo surunvalittelu Mestari Sorsan poismenon johdosta.
Rikku oli mainio "tyyppi". Oma muisteloni Sorsan kanssa ajoittuu melko tarkalleen vuoteen 1985. Tai 1986, en ole enää tässä iässä täysin varma.
Vaikken nyt ihan nuori ollutkaan, olin sentään jollain tapaa edelleen "miehuuteni tunnossa", ja juuri tuollainen reipaskatseinen nuorukainen oli Rikkukin siihen aikaan. Olimme molemmat aloittelemassa työuriamme: Rikku oli jo musiikkimaailmassa kovassa "nosteessa", itse puolestani juuri aloittanut nykyisessä - ja takuuvarmasti myös viimeisessä - työpaikassani.
 |
| Mestari Sorsa. |
Mestari Sorsa on harvoja ihmisiä, joilla oli aidosti se lauluista tuttu lämmin sydän. Pelasimme Veijon kanssa noihin aikoihin usein "biljaardia" ja tuota "pahetta" harrastelimme myös entisen Liekki-hotellin tiloissa. Silloin "uppouuden" Radio Cityn muutossa pääsin tutustumaan ilmeisesti Elmu-kuvioissa hääränneeseen Rikkuun.
Hotellin kuuluisassa saunassa istua juteltiin "kekkulat" paljaina - tunnelmaa piristi niin mallasjuoma kuin bongikin - ja voin vannoa, että viihdyin löylyissä tämän nuoremman "kollin" seurassa. Taukotilasta haettiin kitaraa ja soitella laulettiin.
En ole varma, koska Rikkun kanssa tapasimme muuttokeikan jälkeen uudestaan, mutta oletan sen olleen jo 90-luvun alkupuolta. On mahdollista, että tämä on tapahtunut "sovinnaisemmin" tanssilavakeikalla. Sama pilke silmissä oli kuitenkin Mestarilla edelleen, karibian rytmit eivät olleet sielusta kadonneet.
Hiljaisuuteni blogin saralla on pitkälti seurausta Mestarin kohtalosta; järkytyttyäni rennon "tupakkamiehen" maineessa olleen Rikkun kohtalosta jätin itsekin kokonaan bongin ja "savunhengittelyn".
Vaihdettuani "kurpan" polton ns. tymiteehen ja THC-pitoiseen vartaloöljyyn kadotin joksikin aikaa tilan ja paikan tajuni, enkä väitä "toipuneeni" vieläkään sen enempää järkytyksestä kuin sen lääkinnästäkään.
Veijo se minua on käyttänyt täältä Aurorasta hieman kävelyillä Töölönlahdella. Yhdessä ollaan miehissä muisteltu Mestaria ja kuunneltu autostereoista tämän koskettavaa tuotantoa.
"Ekku-setänne" etenee nyt päivä kerrallaan.
Pitemmittä puheitta, passaa sitä.. tai äläpä hetkeen passaakaan!
Sydänlämpöinen pahoitteluni Mestarin perheelle ja yhtä lämpöiset kesäntoivotukset kaikille uskollisille lukijoilleni.
-E.K.
Jälkikirjoitus: nyt kun yksi virallisista "uusista Mestareista" on siunattu haudan lepoon, on tarpeen löytää hänelle manttelinperijä. Sopivia ehdokkaita on vain yksi, joka olisi toki muutenkin "päivänselvä": Anssi Kela.
