"Kun kansa nukkuu kaiken maan", eli joulukuulumisia + mainos Pete-radiosta

Rakas lukija,

"ja aamutähti loistaa, tuo viestin taivaisen".

Näillä Mestari Kaunistonkin lauluvirtuoosimaisuudellaan kaunistamilla sanoilla tahdon lyhyesti toivottaa hyviä jouluhetkiä! Täällä Päijänteellä on hangen kimallusta ollut juhlistamassa "perinteisin menoin" harras "mieskopla", joskin Veijon rouva on pitänyt meille "elämöitsijöille" kaulimellista "jöötä".

Hannu-pahanen se tuossa soitteli äit'muorilleen, ja olipas vaan "vanhalle gubbelle" mieleen kuulla, miten on tästäkin "nullikasta" kasvanut käytöstavoiltaan oikea "herraismies"! Hannun emää en ole saanut koskaan kunniaa tavatakaan, vaikka miehestä on tullut minulle monessa mielessä "kuin oma poika". Heillähän oli taipaleellaan liki viidentoista vuoden tauko, mutta pitkään ovat jo muodostaneet rikkonaisista lähtökohdistakin huolimatta "perheentapaisen".

Muisteloitani olenkin täällä pyhän tunnelmissa läpikäynyt selailemalla Anttilan suvun valokuva-albumeita, jotka tosin edustavat "härkäinosin" painokopioita; alkuperäisethän Vekku-eno huonomaineiseen tapaansa pitää mustasukkaisena "säpessä". Eräässä näistä kuvista keimaili kovin viehkein elkein kultaisella seitsemänkymmentäluvulla itse kuvankaunis Pauliina, jota itsekin sain "luojanlykkynä" lykkiä Luojan vuonna yhdeksäntoistasataaseitsemänkymmentäkaksi. Hän se minulle olisi paras "morsmaikku" ollut jos en "peijakas soikoon" olisi mennyt syrjäytymään.

Vielä mitä: tuon teille "peetlehemiläiset" ilouutiset, sillä Herra Kuvis eli "kaiffareiden kesken" Petri Ranta Hyvinkäältä pitää jälleen kerran perinteeksi muodostuneen uutukaisaaton radiohupailunsa maanmainiolla Evoluutiomies-kanavallaan kello kahdenkymmenen korvilla, kuulokkeet korvilla! Näin myös me "hikiskammarin pojat" saamme armorikkaan ja tunnelmaltaan takuun varmuudella leppeän "vilosoovisen" ellei peräti mystisen aloituksen tätä vuotta huomattavasti paremmalle!

    Herra Kuvis ei paljon kainostele, vaan jyräyttää aattoiltana käyntiin "täyslastillisen".

Täytä Sinäkin siis sarvellinen "mirhaa", korkkaa gallonallinen "jykevää" ja antaudu hypnoottisen virran vietäväksi! Näiden joulusalaisuudellisten pohdintojen saattelemana toivottelen kaikille lukijoilleni mitä kuusellisimpia ja "lökillisimpiä" vuoden viimehetkiä!

-E.K.

Jälkikirjoitus: Niiloa katsellessa ei voi kuin voivotella, miten Lempäälän isäntämies laittoi "jukopliut" joulunsa jo pakettiin, vaikka se meillä kaikilla muilla jatkuu mitä riemukkaimmin meiningein. Koskahan saamme jälleen kuulla, kuinka pyöräilijän suurin vihollinen on se "kesäinen lumikuuro"?

"Tuikkii taivaan tähtivyö, pyhä nyt on jouluyö", eli Ekku-sedän joulutervehdys

Rakas lukija,

"sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo".

Näillä tunnelmallisilla joulun ihmettä henkoistavilla sanoilla tahdon tervehtää Sinua vielä näin "pyhistä hartaimman" aatonaattoyönä!

Anttilan tilalla Päijänteen rannalla lämpesi tänäkin ehtoona "maunoladonlukonaikainen" saunamme, jonka lautehilla talonpoikaisen "ylypiä" isäntä, Vekku-eno, viskoi löylyä "vimmatusti". Olisi siinä heikomman miehen kohdalla jouluisen runsas "ölppösvoitelu" epäilemättä jäänyt sakramenteista vihoviimoiseksi. "Pyitä pivossa" oli tänään allekirjoittaneen ja Vekun lisäksi vain Hannu, vaan huomenissa saamme iloisina todistaa suoranaista ihmettä: liki neljäkymmentä vuotta jatkunut "joulupaussi" päättyy kun Veijo tulee kuin tuleekin rouvineen visiteeraamaan painonsa alla notkuvaan juhlapöytäämme!

Aika erikoista, mutta näin se on: taannoinen muuttokeikkamme sujui siltä kolkin säädyllisesti, että Santalan veljeskaksikosta takuulla "uppiniskaisempi" päätti antaa Enolle mahdollisuuden. Naiskauneuden läsnäolo rauhoittanee pysyvästä kannabispsykoosista nauttivaa "uhomiestä" siinä määrin, että uskon kuusijuhlamme sujuvan "sovussa ja savussa".

Mestari Kaunisto se joulun tuopi.

Jos viettää "seuraava polvi" elikkä Samuli tänä vuonna seimihetken emonsa vanhemmilla, saatiin sentään tilalla todistaa jälleen erästä "männäpolvien" perinnettä, kun tuttuun tapaan karjavaunussa kuljetettiin portista valtaisa, uljaasti "hömyävä" joulunauta. Kaikki kolme miehenretaletta kalauttelimme silkkoihin peurantaljoihin verhoutuneina kauhoja ja kattilankansia ja laulaa löhkäisimme maanmainion Tannenbaum-veisun sävelin:

"Oi nautasein, oi nautasein, saat sijakses' pian lautasein!"

Traditio huipentui ikiaikaiseen tyyliin Anttilan isännän hurjaan transsitanssiin, jonka ulvonta takuun varmuudella raikui yli aavojen, yli ulapoiden. Vekun luomulihatilan kuningatar saa kohtalonsa "näillä näpyttimillä", kun Urho-vainaan omin käsin muuraama, pahaenteisenä savuava "horna" nielaisee kohta märehtijän  sorkkineen sarvineen! Eno ja Hannu ne pitävät vahtia ja toimittavat maustemiehen virkaa läpi yösydämen samalla kun itse ajattelin "vetää hirsiä".

Vielä mitä: toivottelen kaikille lukijoilleni kaikkein antoisinta ja sydänhartainta joulujuhlaa! Tavanomaistakin nöyremmät hyväntoivonlähettiläsmäiset terveiseni välitän Niilolle Lempäälään, Artolle Eurajoelle, Kuvikselle Hyvinkäälle ja Iivanalle Helsinkiin! Palaamme jälleen "survimen äärelle" lähempänä uutta vuotta!

-E.K.

Jälkikirjoitus: "pikkulinnut lauloivat", jotta uutukaisen aattoiltaa koristaisi jälleen sielua hivelevä Pete-radio, tiedäpä sitten häntä!