Rakas lukija,
"sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo".
Näillä tunnelmallisilla joulun ihmettä henkoistavilla sanoilla tahdon tervehtää Sinua vielä näin "pyhistä hartaimman" aatonaattoyönä!
Anttilan tilalla Päijänteen rannalla lämpesi tänäkin ehtoona "maunoladonlukonaikainen" saunamme, jonka lautehilla talonpoikaisen "ylypiä" isäntä, Vekku-eno, viskoi löylyä "vimmatusti". Olisi siinä heikomman miehen kohdalla jouluisen runsas "ölppösvoitelu" epäilemättä jäänyt sakramenteista vihoviimoiseksi. "Pyitä pivossa" oli tänään allekirjoittaneen ja Vekun lisäksi vain Hannu, vaan huomenissa saamme iloisina todistaa suoranaista ihmettä: liki neljäkymmentä vuotta jatkunut "joulupaussi" päättyy kun Veijo tulee kuin tuleekin rouvineen visiteeraamaan painonsa alla notkuvaan juhlapöytäämme!
Aika erikoista, mutta näin se on: taannoinen muuttokeikkamme sujui siltä kolkin säädyllisesti, että Santalan veljeskaksikosta takuulla "uppiniskaisempi" päätti antaa Enolle mahdollisuuden. Naiskauneuden läsnäolo rauhoittanee pysyvästä kannabispsykoosista nauttivaa "uhomiestä" siinä määrin, että uskon kuusijuhlamme sujuvan "sovussa ja savussa".
Mestari Kaunisto se joulun tuopi.
Jos viettää "seuraava polvi" elikkä Samuli tänä vuonna seimihetken emonsa vanhemmilla, saatiin sentään tilalla todistaa jälleen erästä "männäpolvien" perinnettä, kun tuttuun tapaan karjavaunussa kuljetettiin portista valtaisa, uljaasti "hömyävä" joulunauta. Kaikki kolme miehenretaletta kalauttelimme silkkoihin peurantaljoihin verhoutuneina kauhoja ja kattilankansia ja laulaa löhkäisimme maanmainion Tannenbaum-veisun sävelin:
"Oi nautasein, oi nautasein, saat sijakses' pian lautasein!"
Traditio huipentui ikiaikaiseen tyyliin Anttilan isännän hurjaan transsitanssiin, jonka ulvonta takuun varmuudella raikui yli aavojen, yli ulapoiden. Vekun luomulihatilan kuningatar saa kohtalonsa "näillä näpyttimillä", kun Urho-vainaan omin käsin muuraama, pahaenteisenä savuava "horna" nielaisee kohta märehtijän sorkkineen sarvineen! Eno ja Hannu ne pitävät vahtia ja toimittavat maustemiehen virkaa läpi yösydämen samalla kun itse ajattelin "vetää hirsiä".
Vielä mitä: toivottelen kaikille lukijoilleni kaikkein antoisinta ja sydänhartainta joulujuhlaa! Tavanomaistakin nöyremmät hyväntoivonlähettiläsmäiset terveiseni välitän Niilolle Lempäälään, Artolle Eurajoelle, Kuvikselle Hyvinkäälle ja Iivanalle Helsinkiin! Palaamme jälleen "survimen äärelle" lähempänä uutta vuotta!
-E.K.
Jälkikirjoitus: "pikkulinnut lauloivat", jotta uutukaisen aattoiltaa koristaisi jälleen sielua hivelevä Pete-radio, tiedäpä sitten häntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti