Rakas lukija,
armotonta menoa.
Näillä mieleenpainuneilla sanoilla aloitan tämänkertaisen "juttuhetkeni". Maanmainio kansanviihdyttäjä Seppo Kumpulainen täytti näet äskettäin puolivuosisataa. Minulle huomattavasti vanhemmalle "ukkopahaselle" tulee miehen leppeistä rallatuksista aina muistoihin yhdeksänkymmentäluvun alku, jolloin olin vielä koko tavalla "sieluni tunnossa". Talonmiehen luudanvarteen en ole koskaan taipunut, mutta nuoruudesssani tuli Santalan Einon "isännänavainta" käänneltyä siihen malliin, ettei "keltsujen meininki" jäänyt minunkaan osaltani täydeksi mysteeriksi.
Myös kotimaisen musiikin saralla olen päässyt vaikuttamaan, pääosin toki toinen toistaan uskomattomampien sattumien kautta, kuten ahkerammat lukijani tietävät. Veijon kanssa sitä aikanaan tuli melkoista "rillumareitä" pyöritettyä ympär' Suomenmaan eriasteisissa "möyhykkäisissä", vaan olenpas näin "ikäpierunakin" yrittänyt vielä keikkua kevyen musiikin "aallonharjalla". Tässä "harppua" imiessä sitä näkee jos jonkinlaista "visiuunia" ja yhden näistä ajattelin loihtia teille näkyviin nyt.
Tämä aasinsilta saakoon kuljettaa meidät verraten yllättävään havaintoon, jonka tuossa Herra Kuvista kuunnellessani tein. "Palautelootan" mukaan osalle lukijoistani näyttää nimittäin aiheuttaneen mielipahaa hahmottelemani joukko säveltaitajia sadunhohtoisten Mestarien maineenperijöiksi.
Alkuperäiset Mestarit hortoilivat Rööperissä..
Uudemmille ”Ekku-sedän tuttaville” tehtäköön tiettäväksi, että listan alkuperäiset nimet olivat: Riki Sorsa, Samuli Edelmann, Tommi Läntinen, Mikko Kuustonen, Pasi Kaunisto. Rikkun poistuttua "lauteilta" olen aivan oikein sovittanut hänen "purkkareihinsa" laulelmavirtuoosi Anssi Kelaa.
Kokoonpano ei perusteluja kaipaa, sillä se on - toisin kuin yksikään jäsenistään - "itsestään selvä". Sen sijaan muutama sananen Anssi Kelan valinnasta.
Anssin "topeliaanisen" letkeä tarinointi ja ilmiömäinen kyky "puhaltaa hiileen" istuu saumattomasti Rikkun elämäntyön jatkeeksi. Sitä paitsi miehiä yhdistää määritelmällisesti sama toteemieläin: tiedetäänhän Mestari Kelan mentorin ja henkioppaan olleen itse Kalevi Sorsa. "Ministerisnestori" Sorsan kanssa olen itsekin saanut kunnian kalauttaa "veljenkolpakkoa", tymintuoksuisella seitkytluvulla, tottakai.
Jos oli aikanaan Sorsa tarpeen Suomen tasavallan tahtipuikon heiluttajana, tarvitsevat myös Uudet Mestarit eittämättä manageria, joka onnistuisi liittämään nämä kaikenkansan "raspikurkut" yhdeksi sulosointuiseksi ”kuplettiharmoniksi”. Herrojen elämäntavat tuntien tässä tehtävässä ei tule pärjäämään kukaan sellainen, jolle muusikonpolun "märkäpuoli" ei ole tullut erittäin tutuksi.
Vaikken minäkään liene varsinainen ”arvoparkkila”, sentään reissuillamme olen aika monesta ”mieronrännistä” saanut olla potkimassa Santalan ”humppuveikkoja” takaisin elävienkirjoihin. Kuumeisen pohdintani jälkeen päättelinkin, että vaihtoehtoja Mestarien ”nokkamieheksi” löytyy vain yksi: allekirjoittanut itse.
Tiedän toki, että siellä osa lukijoistani tuhahtelee nyt miten Komulaisen pojalta on sitten viimeisetkin "harmaat" nurmettuneet "mörönpolton" seurauksena, vaan näin se on. En keksi tehtävään ketään toista yhtä pätevää. Ylermi kyllä sopisi, mutta kasvaa jo "heinää"; Veijolla on vaimo; Enolla taas "käki kuutamolla". Hannua nyt ei voi ajatellakaan: jo kertaalleen Mestari Edelmannin "puliremmistä" nostettuna panokset olisivat liian kovat.
..jonka "kuutamoyössä" haahuilee myös Mestari Läntinen
Siispä jäljelle jään minä. Uusien Mestarien tiet ovat paikka paikoin osuneetkin omieni kanssa yksiin, joten yhteys on myös tältä osin vähintäänkin luonteva.
Mitäs arvelette, vieläkö Tölikän "lapatossusta" olisi valtakunnan ykkösviihteen keulahahmoksi? Voisinpas aloittaa neuvottelutunnustelut jo heti lauantaiehtoona, ties vaikka Tuusulan ”metusaleminaikainen” sauna näyttelisi taas roolia viihdetaivaan ”kirkkaimpien” yhdistäjänä.
-E.K.
Jälkikirjoitus: Niiloa häiriköivälle "setämiehelle" tiedoksi: jo kaikkien ”setien setä” - Uije-setä - opetti, ettei pienempiään saa kiusata. Toivottavasti sinäkin saat sen "kovaan kalloosi".
