Se on Ekku tässä terve

Rakas lukija,

se on Ekku tässä terve.

Aivan alkuun lähetetään iso kiitos Herra Kuvikselle Hyvinkäälle maanmainiosta juhannusradiosta! Itsekin olin vahvasti linjoilla, joskin on "supisuomalaisen" rehellisyyden nimissä myönnettävä, että allekirjoittaneella tuli vähän "hörppyä" otettua eikä nyt aivan täysin kannabiksettomastakaan keskikesän vietosta voida kohdallani puhua. Näin tiivistäen: olin "kännissä kuin käki".

Käykää ihmeessä katsomassa "Peten" taltio illasta täältä:

Mitäs sitten muuten? No, minäpä kerron. Tapasin 1940-luvulla "koltiaisen", jonka kanssa muodostui elinikäinen ystävyys, ollakin, ettei se ole missään määrin katsottavissa "perusmuotoiseksi". Tuo oman elämänsä "jamppatuominen" on tietysti Vekku-eno, joka lienee tässä vaiheessa jo satunnaisillekin lukijoilleni "varsin tuttu".

Enon kanssa olemme pitkin viikkoa ahkeroineet Tuusulassa, jossa "Tölikän ulkokasvattaja" pitää tiluksiaan. Hannu tuli auttamaan meitä keskiviikoksi ja torstaiksi ja näinpäs saimmekin "satoa talteen".

Se, mistä on pitänyt puhua jo pidempään, liittyy kuin liittyykin Tuusulaan, näin tiedoksi heille, jotka tässä vaiheessa blogitekstin lukua ovat turhautuneita "sananjuoksuni" kierrellessä ja kaarrellessa. Olen lupausteni mukaisesti valottamassa teille lähiaikoina "arempaa aluettani", luonnollisesti vahvasti kuvainnollisen kielen ja ilmaisun keinoin.

On aika kirjoittaa "Naisista, osa 3".

Pienenä "teaserina" tiputetaan tässä vaiheessa seuraava tuokiokuvauksen aavistelma: "..Marjatan tyllihame repeytyi kuhilasta vasten, eikä ompelija sillä hetkellä ehtinyt huolestua tikkisaumojensa heikosta viimeistelystä..".

Hauskaa pyhää Teille, rakkaat lukijani!

Ensi viikolla kannattaa todellakin olla "haukkana" varmistamassa aitioasema odotetun postauksen seuraajana!

-E.K.

Jälkikirjoitus: masennusta ei ole nyt ehtinyt iskeä "takaraivoon" tuon taivaallisen vertaa, sen määrin on "heinähommissa" kiirettä pidellyt. Lauantain kunniaksi ajattelin palkita itseni ottamalla "pirssin" jälleen Tuusulaan, jossa Eno uhosi kuumentavansa saunan "helvetinmoisiin lukuihin". Pysykää kanavalla.

"Heilu keinuni korkealle", eli mainos Kuvalautalaisen juhannusradiosta

Rakkaat lukijat,

minä, Esko Komero, tuon teille ilosanoman, vaikka näitä "yläkerran tarinoita" onkin tapana kertoilla pikemminkin auringonkierron toisessa laitapäässä.

Suuresti arvostamani vlogisti ja elämänohjaaja Herra Kuvis eli ns. Petri Ranta ("Kuvalautalainen", "Evoluutiomies") pitää kanavallaan 19.6. kello 19 "aukko-aukko" alkaen juhannusradion! Eli kaikki "kynnelle kykenevät": muistakaa viimeistään kello 18.45 pultata jussissalkonne jömäkkään erektioon, että joudatte asemoitumaan "vastaanottimienne" äärelle kellonlyömänä.

Nuoruudessa tuli luukutettua analogisista jos jonkinmoista "lauantaintoivottua" ja saattoipas Yleisradion ystäviä ilahduttaa ehtoolla puhelinlankoja laulattava, toisinaan tukevassakin "juntassa" turiseva Ekku-setä.

Allekirjoittanut on siksi jo raivannut "hikikammarinsa" näyttöpäätepöydälle sopivan avaruuden, jotta leppeän-hypnoottinen puhe ja tällaista "vanhaa pierua" kuusikymmentä vuotta nuoremmille sävelletyt kupletit pääsevät resonoimaan kuin Uije-sedän mandoliinisoinnut Temppelikadulla muinoin. Pöydän kupeessa odottelee houkuttelevana kukkurasarvellinen "tuffaa", joten voinenpas taata melkoisella varmuudella kokonaisvaltaisesti eläytyväni "illan sanoman" äärelle.

Ja onhan tässä toki meikäläiselläkin "oma hieho hienossa": live-lähetys kun on kyseessä, tarjonnee Kuviksen kanava mahdollisuuden myös teille, rakkaat "fanikullat", viettää letkeä rupatteluhetki "Tölikän lupsakan" seurassa. Graaffien mukaanhan jaamme kohtakohdin "Petrin" kanssa saman "kuulijakunnan", joten synergiaedut ovat reciprocus vahvasti tulilla.

Summa summarum: jos olet laillani "syrjäytynyt seniili" tai sitten nuoruudenuhoinen "jonne" - tai ihan vaikka vain meditatiivisten aihelmien ystävä - suuntaa 19. kesäkuuta kello seitsemän illalla Herra Kuviksen maanmainiolle Evoluutiomies-kanavalle!

Riemullista suvenjuhlaa kaikille lukijoilleni!

Peace out!

-E.K.

Jälkikirjoitus: ensi postauksessa sukellamme toivotusti ja luvatusti naisten viehkeään maailmaan, pysykää housuissanne!

"Reiskahan elää vielä", eli mitähän kuuluu Aake-sedälle?

Rakas lukija,

otsikostakin sen jo huomaa, että Komulaisen pojalla on ollut käynnissä perinteiset "yhden miehen bileet". 

Käynnissä on konekin ja kuin öljyttynä kulkeekin, vaikka vanha sydän on valtiomiehellä "häikännyt" postaustaukoni aikana. Olen joutunut tästä syystä ravaamaan Meilahdessa erinäisissä operaatioissa ja lääkärin kohteliaasta kehotuksesta vähentämään alkoholinkäyttöäni. Sitä vastoin "lääkeyrtin" käytölle ei ole lähipiirissä loppua.

Se minun voinnistani. Edellä mainitut "yhden miehen bileeni" koostuivat tällä kertaa vanhojen Pulttibois-sketsien katselusta lasisen "martikaiseni" levätessä tukevasti sylissäni. Erityisestihän Pulttiboisin tuotannossa minua viehättää "Rampe ja Naukkis" -osio, joka muistuttaa minua ajoistani kiertelevänä muusikkona Veijon kanssa. Pyrkimyksenämme oli tietenkin saada "juomarahoja" auttamaan alati akuuttiin rahapulaan. Sikäli kun Veijo ja minä olimme rahattomia lähes aina, tästä kehkeytyi perinne monen suven ajaksi... Minä soitin "hanuria" ja Veijolla oli mukanaan isältään perimänsä Landola. Tällä kokoonpanolla improvisoimme kuplettihenkistä laulumusiikkia sittemmin edesmenneen (ja jo tuolloin "heikossa hapessa" olleen) Feliks Esaias Pakarisen muistoa kunnioittaen. "Esson Baarin" nurkassa pidetyt esitykset pääsivät suosioon "kantapaikan örmyjen" keskuudessa, ja tipeillä hankimme puskakaupalla "palavaa".

Te, hyvät lukijat, varmaan mietitte siellä, että mihin tämä pitkällinen alustus oikein johtaa. Noh, Komulaisen Eskolla on pahana tapana jaaritella aikansa, kunnes hän pääsee asian "syvään ytimeen". Mieleeni nimittäin tästä televisiokatselmuksestani juolahti eräs toinen "tosielämän Naukkis", vanha ystäväni Aake-setä. Pulttiboisissahan "Naukkista" eli Sakari Naukkarista esittää muuan Aake Kalliala. Tämä Aake-setä ei tietääkseni ole herra Kallialalle mitään sukua, mutta hengensukulaisuutta Pulttiboisin hahmoihin löytyy...

Aake-sedän tapasin paiskimasta hommia eräässä "varastoduunissa", joiden mahdollisuuksia vielä nuoruuden naiiviudessani pohdin. Aake oli lupsakka, erittäin "urbaani nuori" (jopa allekirjoittaneeseen verrattuna). Hänen "kuuskytlukulainen" pitkä "hippifledansa" oli kammattu ja sidottu taakse peittämään orastavaa keskikaljua. Nykypäivän nuoriso tunnistaisi tällaisesta kuvauksesta Juhani "Mehu" Leskisen, ja ilkenenkin lisätä, että kampausten yhdennäköisyys oli huomattava.

Vaikka tämä laiskanpulskea veijari esittäytyi maanläheisellä nimellään Aake, käsittääkseni hänen sukunsa oli laajalti svekomaanista perua. Alkuperäinen ruotsinkielinen syntymänimi oli jäänyt taakse, kun Aake oli liittynyt muiden "anarkomarkojen" joukkoon. Tässä palkkatyössäänkin Aake-setä oli todellisuudessa vain isänsä toiveesta, sillä muuten Aake olisi menettänyt "kuukausirahansa". Tähän tapaan Aake suhtautuikin "leipähommiinsa", sillä hän saattoi saapua "laageriin" aamulla tukevassa krapulassa. Näihin vaivoihinsa Aake-setä nautti georgialaista kivennäisvettä Borjomia, joka haisi "kukkaan" tottuneeseen nenääni sietämättömältä. "Maistuu ulosteelta, mutta lievittää kipujani", Aake kuittasi kritiikkini ja otti huikkaa "litteästään" kuin neutralisoidakseen Borjomin vaikutuksen.

Borjomiin oli Aake tutustunut matkoillaan "Etelä-Helsinkiin", jossa hänen ystävänsä asui. Aake-setä oli monella tapaa Suomen ensimmäisiä globalisteja. Hän haaveili tekevänsä "reppureissaamisestaan" ammatin dokumentoimalla matkojaan. Reissuillaan Aake imi itseensä myös laajalti erilaisia kulttuurillisia ja uskonnollisia vaikutteita, joita hän esitteli turistikrääsään sonnustautuneena "henkiytyneenä" maailmanmiehenä kollegoilleen. Kokeneena matkaajana en ole kovin innostunut tästä Aaken inspiroimasta "reppureissaamisen" tavasta ja sen motiiveista. Aaken tavoitteena oli jonain päivänä muuttaa "Thailandiaan" juomaan kookoksen kuoressa tarjottuja "drinksuja" ja nauttimaan paikallisesta hintatasosta.

Vieläköhän vajoaa Aake-setä mietelmiinsä?

Thaimaahan Aake ei pyrkinyt monen muun suomalaisen "seksuaalituristin" tavoin "lihallisten ilojen" perässä, sillä hän oli vannoutunut "selibatisti". Aake ei suostunut katsomaan naista päinkään. Tämän tarinan kertoja ei ole "komeroitumisestaan" johtuen ollut koskaan mikään "ladies man", mutta Aake-setä oli tässäkin asiassa omaa luokkaansa. Minä satuin joskus ollessamme Aaken kanssa "kulman kapakassa" parilla "ölppösellä" huomauttamaan, kuinka sievät "kellukkeet" kassaneidillä oli. Aake tuhahti viriiliydelleni, eikä suostunut tiedostamaan tämän kaunokaisen linjoja. Naisista emme siis puhuneetkaan, vaan Aake päsmäröi mieluummin henkisen puolen "tiedostavuudellaan" ja runouden tuntemuksellaan.

Aake-setä oli "beat-kirjallisuuden" ystävä, mikä heijastui hänen elämäntapoihinsa. Tämä rento kulkija oli nähdäkseni eräänlainen "filosofian easy rider". Aake saattoi lainata metaforakokoelmastaan jotakin hieman minun korviini pinnallisen oloista "elämänviisautta" ja todeta sen jälkeen vaipuneensa "diippeihin keloihin". Vaikka minullakin on yrtin käytössäni kerran jos useammankin "lamppu sammunut", Aakella tämä oli vaarallisen yleistä. Hänet saattoi tavata päivittäin tuijottamassa kasveja intensiivisellä katseella, suun hokiessa mantramaisesti "siis ihan oikeesti täs menee täysin diippeihin keloihin".

-E.K.

Jälkikirjoitus: uutta Naisista-postausta luvassa jo aivan pian, pysykää kanavalla!