Rakas lukija,
otsikostakin sen jo huomaa, että Komulaisen pojalla on ollut käynnissä perinteiset "yhden miehen bileet".
Käynnissä on konekin ja kuin öljyttynä kulkeekin, vaikka vanha sydän on valtiomiehellä "häikännyt" postaustaukoni aikana. Olen joutunut tästä syystä ravaamaan Meilahdessa erinäisissä operaatioissa ja lääkärin kohteliaasta kehotuksesta vähentämään alkoholinkäyttöäni. Sitä vastoin "lääkeyrtin" käytölle ei ole lähipiirissä loppua.
Se minun voinnistani. Edellä mainitut "yhden miehen bileeni" koostuivat tällä kertaa vanhojen Pulttibois-sketsien katselusta lasisen "martikaiseni" levätessä tukevasti sylissäni. Erityisestihän Pulttiboisin tuotannossa minua viehättää "Rampe ja Naukkis" -osio, joka muistuttaa minua ajoistani kiertelevänä muusikkona Veijon kanssa. Pyrkimyksenämme oli tietenkin saada "juomarahoja" auttamaan alati akuuttiin rahapulaan. Sikäli kun Veijo ja minä olimme rahattomia lähes aina, tästä kehkeytyi perinne monen suven ajaksi... Minä soitin "hanuria" ja Veijolla oli mukanaan isältään perimänsä Landola. Tällä kokoonpanolla improvisoimme kuplettihenkistä laulumusiikkia sittemmin edesmenneen (ja jo tuolloin "heikossa hapessa" olleen) Feliks Esaias Pakarisen muistoa kunnioittaen. "Esson Baarin" nurkassa pidetyt esitykset pääsivät suosioon "kantapaikan örmyjen" keskuudessa, ja tipeillä hankimme puskakaupalla "palavaa".
Te, hyvät lukijat, varmaan mietitte siellä, että mihin tämä pitkällinen alustus oikein johtaa. Noh, Komulaisen Eskolla on pahana tapana jaaritella aikansa, kunnes hän pääsee asian "syvään ytimeen". Mieleeni nimittäin tästä televisiokatselmuksestani juolahti eräs toinen "tosielämän Naukkis", vanha ystäväni Aake-setä. Pulttiboisissahan "Naukkista" eli Sakari Naukkarista esittää muuan Aake Kalliala. Tämä Aake-setä ei tietääkseni ole herra Kallialalle mitään sukua, mutta hengensukulaisuutta Pulttiboisin hahmoihin löytyy...
Aake-sedän tapasin paiskimasta hommia eräässä "varastoduunissa", joiden mahdollisuuksia vielä nuoruuden naiiviudessani pohdin. Aake oli lupsakka, erittäin "urbaani nuori" (jopa allekirjoittaneeseen verrattuna). Hänen "kuuskytlukulainen" pitkä "hippifledansa" oli kammattu ja sidottu taakse peittämään orastavaa keskikaljua. Nykypäivän nuoriso tunnistaisi tällaisesta kuvauksesta Juhani "Mehu" Leskisen, ja ilkenenkin lisätä, että kampausten yhdennäköisyys oli huomattava.
Vaikka tämä laiskanpulskea veijari esittäytyi maanläheisellä nimellään Aake, käsittääkseni hänen sukunsa oli laajalti svekomaanista perua. Alkuperäinen ruotsinkielinen syntymänimi oli jäänyt taakse, kun Aake oli liittynyt muiden "anarkomarkojen" joukkoon. Tässä palkkatyössäänkin Aake-setä oli todellisuudessa vain isänsä toiveesta, sillä muuten Aake olisi menettänyt "kuukausirahansa". Tähän tapaan Aake suhtautuikin "leipähommiinsa", sillä hän saattoi saapua "laageriin" aamulla tukevassa krapulassa. Näihin vaivoihinsa Aake-setä nautti georgialaista kivennäisvettä Borjomia, joka haisi "kukkaan" tottuneeseen nenääni sietämättömältä. "Maistuu ulosteelta, mutta lievittää kipujani", Aake kuittasi kritiikkini ja otti huikkaa "litteästään" kuin neutralisoidakseen Borjomin vaikutuksen.
Borjomiin oli Aake tutustunut matkoillaan "Etelä-Helsinkiin", jossa hänen ystävänsä asui. Aake-setä oli monella tapaa Suomen ensimmäisiä globalisteja. Hän haaveili tekevänsä "reppureissaamisestaan" ammatin dokumentoimalla matkojaan. Reissuillaan Aake imi itseensä myös laajalti erilaisia kulttuurillisia ja uskonnollisia vaikutteita, joita hän esitteli turistikrääsään sonnustautuneena "henkiytyneenä" maailmanmiehenä kollegoilleen. Kokeneena matkaajana en ole kovin innostunut tästä Aaken inspiroimasta "reppureissaamisen" tavasta ja sen motiiveista. Aaken tavoitteena oli jonain päivänä muuttaa "Thailandiaan" juomaan kookoksen kuoressa tarjottuja "drinksuja" ja nauttimaan paikallisesta hintatasosta.
 |
| Vieläköhän vajoaa Aake-setä mietelmiinsä? |
Thaimaahan Aake ei pyrkinyt monen muun suomalaisen "seksuaalituristin" tavoin "lihallisten ilojen" perässä, sillä hän oli vannoutunut "selibatisti". Aake ei suostunut katsomaan naista päinkään. Tämän tarinan kertoja ei ole "komeroitumisestaan" johtuen ollut koskaan mikään "ladies man", mutta Aake-setä oli tässäkin asiassa omaa luokkaansa. Minä satuin joskus ollessamme Aaken kanssa "kulman kapakassa" parilla "ölppösellä" huomauttamaan, kuinka sievät "kellukkeet" kassaneidillä oli. Aake tuhahti viriiliydelleni, eikä suostunut tiedostamaan tämän kaunokaisen linjoja. Naisista emme siis puhuneetkaan, vaan Aake päsmäröi mieluummin henkisen puolen "tiedostavuudellaan" ja runouden tuntemuksellaan.
Aake-setä oli "beat-kirjallisuuden" ystävä, mikä heijastui hänen elämäntapoihinsa. Tämä rento kulkija oli nähdäkseni eräänlainen "filosofian easy rider". Aake saattoi lainata metaforakokoelmastaan jotakin hieman minun korviini pinnallisen oloista "elämänviisautta" ja todeta sen jälkeen vaipuneensa "diippeihin keloihin". Vaikka minullakin on yrtin käytössäni kerran jos useammankin "lamppu sammunut", Aakella tämä oli vaarallisen yleistä. Hänet saattoi tavata päivittäin tuijottamassa kasveja intensiivisellä katseella, suun hokiessa mantramaisesti "siis ihan oikeesti täs menee täysin diippeihin keloihin".
-E.K.
Jälkikirjoitus: uutta Naisista-postausta luvassa jo aivan pian, pysykää kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti