”arkihuoles’ sa kaikk’ jo heitä, mieles’ nuoren’ sa nousta suo!”
Auringonkierrollisen verran on tottavie vettä enemmän tahi vähemmän kiinteässä muodossaan virrata ryöpynnyt siitä, kun Tölikan ja Päijänteen Ekku-setä - näin ”käräjäkivenkundien” kesken ”Esko vaan” - on kirjoittaa näpytellyt tänne ”blogosfeerokseen”, enkä voi kuin pahoitella heille, jotka ovat odottaneet uutta postinkantamaa kuin ”kuuta kullan nousevaa”. Puolustuspuheenvuorona allekirjoittanut tarjoaa tekosyyntapaisena tokaisuna, että olen sentään ollut tuolla ”tuuppasen puolella” eri ahkera kommentaattori osuen iän tuoman ja miksei vähän viemänkin havaintokykyni puitteissa enemmän tahi vähemmän ”naakelinnokkaan”, oli aihe sitten ”päivänpolttama” taikka hieman yleisemmän tason ”diippeilykela”.
Nyt joka tapauksessa saamme jälleen laskeutua pyllähtää pyhän joukahaisen koittojuhlan säihkeeseen lumivallien suojaamassa ”peetlehemiläisessä” mökintapaisessamme ”hartaassa mieskoplassa”. Vekku se jo tuossa touhottelee vakavannoutuneena ikiperinteikkään joulunautansa lisukkeita valmistellen, vaikka ”nutipää reppana” itse pääsee hornaiseen loppusijoituspaikkaansa vasta huomisehtoona koko pitkän vuoden lihallistamiskuurinsa perästä.
Mitäs minulle sitten kuuluu?
Vuosi se on jolkotella hoippuroinut letkeän ”leveäraiteisesti”, kun sitä tässä iässä päivät mennä möhöttelevät isolta osin entisiä pohdiskellen ja uutukaisia videoita kommentoiden, lempituuppareiltani, tottakai. Kovasti olemme saaneet Hannun kanssa hutikoida, kun on hänen jälkikasvunsa täällä ”tuvanpenkin poikien” parissa ollut yleensä viikon kaksi kertasoittoa, kunnes taas äit’muorillensa ovat lähteneet ”sivistyksen siiville”.
Hommaa on Anttilan maineikkaalla tilallakin riittänyt, ja minä kelmeä ketku olen saanut eläkemiehen ylväästä statuksestani huolimatta purjehtia erinäisten askareitten aallokossa, jos kohta ”seinähullu” Eno on lähinnä Hannun valittelevista pyynnöistä keventänyt joiltakin osin taakkaa minun iän syömiltä ”riskiharteiltani”.
Tölikassa olen käynyt ”kämpillä” muutamana päivänä, postitkin kun jo aikaa sitten olen tänne sydänmaille kääntänyt. Vaan se minun mainingeistani ja meiningeistäni!
Alkavalle vuotukaiselle olen mennyt lupailemaan taas karvan mitan verran useampia muisteloita, niitä kun on moni jo kysellä ihmetellyt, ja etenkin ”lättäriaikojeni” sattumuksia ovat ”hyväkäiset” jos eivät suorastaan vaatineet niin ainakin nyt udelleet. ”Tölikan marlonbrandon” edesottamuksia on siis luvassa, kunhan saattelemme ensin tämän vuoden arvoiseensa päätökseen.
Joulumaltaiden jo ponnekkaasti kuohuillessa kousissamme sainkin elävän muistikuvan vuoden kuusikymmentäyhdeksän keskioluen vapautumisesta, jolloin kierrellä kouhkasimme pitkin kantakaupungin elintarvikeliikkeitä kottikärryjä työnnellen, eikä siinä taidettu jäädä Aleksis Stenvallin olvireen ratkiriemukkaasta röhinästä ainakaan pahasti ”kakkoseksi”.
Myös seikkailujani rapakkoisen takaisena ”vastarannankiiskenä” olen luvannut raotella, kun tuo muuan sukulaismies on New Yorkiin hurahtaneena tahtonut niistä tarkemmin kuulla, ja onpa tuo ”lökäpöksy” kerran ellei toisenkin muistuttanut näiden tarinoiden kuulumisesta koko Suomen kansalle katajaiselle.
Monenmoista ”jutuntynkää” on siis ensikaudella luvassa, joten pysykäähän ystävät rakkaat ja tuttavat tuikeat mukana matkassa, sillä Ekku-sedän tarinakirstusta ja kokemuskolpakosta riittää kyllä ”konfabuloitsimisia” enemmän kuin aika taikka olosuhteet sijaa tarjoaisivat!
Näiden haikean huokailevaisten ja miksei muikean myhäileväistenkin aatosten ajamana tahdon toivottaa juuri Sinulle, uskollinen seuraajani, mitä kauneinta, muistorikkainta, silavanmaistuvinta ja tuoretunnelmaisinta jouluaikaa ”kuusen kulkusen kalkattaessa”!
”Olkoon suosio suur’, olkohon suosios’ suur’.”
-E.K.
Jälkikirjoitus: minäpoika se jo aikaa sitten osoitin avoimen kirjeeni mediapersoonalle ja muutenkin varsin persoonalliselle oman elämänsä meediolle Tuomas Enbuskelle. Tuolloin ihastelin hänen ”vilosoovin” ominaisuuksiaan, vaan näin Tuomaan päivän ”jälkihöyryissä” haluaisin hänelle kommentoida hieman taannoisessa Iivanan lähetyksessä hänen avaamiaan ”uskonsaloja”. Jos minusta syntisestä joskus aika jättää, toivoisinkin varsin vakavissani, ettei sielunkohtaloni olisi sentään ”Tuomaan teologian” varassa, ja ehkäpä avoin kirjeenikin saa alkuvuodesta kauan odotetun ”kakkososansa”, kukaties.
 |
| "Hyvä Tuomas joulun tuopi." |
