"Eikö onnensa lintua myös kiinni saa?", eli talvinen katsaus + eräs kesämuisto

Rakas lukija,

suvituulen supatteleva suhina se on vaihtunut jo talvituulosen turvanjäädyttävään tuhinaan, vaan Ekku-setäpä se edelleen nauttii "aamuisensa" kuistin penkissä tuumien. Tältä kolkin on nostettava "staapetille" eräs kiinnostava havainto, jonka onnistuin tekemään tuossa elokuun lopussa, mutta jonka tällaisena "laiskajaakkona" jätin aikanaan Teille raporteeraamatta.

Minä se ihmettelin tuolloin, että mikäs kumma se "möhötteli" rantalepikossa elokuisina aamuina kun siellä kahdeksan korvilla aina kahisi enemmän kuin "lait et asetukset" sallivat, ja eräs aamu hiippailla tassuttelinkin paikalle "kytikselle". Nojailin sitten puunrunkoa vasten  aikani "hiirenhiljaa", kunnes havaitsin äänen päästäjän, ja meinasinpas lentää "tak'listolleni" kun lepikon keskeltä vaappui esiin ilmielävä pelikaani "löpsönokkineen"! Olen minä näitä siipiveikkoja nähnyt "ennen muinua" siellä ja täällä etelänmailla, mutta koskaan ei moinen hirvitys ole eksynyt tielleni Suomemme maassa. Vekku se kertoi nähneensä otuksen järvenselällä jo viikkoja aiemmin, vaan niin vaan pahamaineiseen tapaansa oli pimittänyt tiedon mustasukkaisesti itsellään. Jos olisi poikavuosien tuttavuus Kale vielä henkikirjoissa, voisin "savumerkein" kysellä vesistöjen yli, josko hänellä "linnuntietäjänä" olisi kertoa tällaisesta vieraasta, vaan erakonpa muistetaan maatuneen humukseksi jo vuos'kymmeniä takaperin.

Ekku-setä mietelmissään.

Se kesämuisteloista. Täällä Anttilan tilalla Päijänteen kinosrannoilla ovat syyspuhteet jo "kauvan" aikaa sitten muuttuneet talven touhuiksi, ja "par'haavaa" autteleekin tuo Hannu-pahanen Enon-kelmiä peräti joulusuunnitelmien laadinnassa. Minut ovat "äijärötvät" jo työntäneet kehäraakkina tuvannurkkaan, kun ei allekirjoittaneesta kuuleman mukaan enää tänä päivänä ole tarkkasisältöiseen ajatustyöhön, vaan eipä tuo "meikämannea" isommalti "kaivele". Saanpahan näin sopivasti vältettyä Vekun kanssa kommunikoitaessa aina jostakin rakosesta esiin matelevat "tukkanuottasten vedot".

Tässä paikoin divaania ja vuotta onkin tuiki sopiva kohta muistuttaa yhdestä iloisesta ja yhdestä haikeasta seikkasesta. Iloinen on se, että näin joukahaisen jo kolkutellessa kuuraisella kintaallaan pirtinnuppiin saan ilokseni ja "vaarin ylpeyvellä" julistaa, että jänteväksi "pojanpontevaksi" kasvanut Samuli on kuin onkin saamassa sisaren, ja ennusteita jos uskominen on, niin vieläpä oikein likellä "joulunkorvaa"! Uskomatonta, mutta näin se on: Hannu se on taitanut taas "morsmaikkunsa" kanssa asetella sovun siihen asentoon, jossa uuden ja entistä uljaamman elämän siemen on päästetty itämään. Tästä onkin tuleva, jos taivas "talikynttilöineen" vain niin tahtoo, oikea "joulujen joulu"!

Samaan "henkeenvetoon" on kuitenkin mainittava, että vanhan kansan viisahia lainaten ei yhtä hyvää ilman yhtä huonoa, nimittäin Veijo tuo kuljetti etelästä suruviestin, jonka mukaan vanha tuttavuutemme Leevi Melamies olisi siirtynyt ajasta iän kynnyksen tuolle puolen. "Melasedästä" en "tementikkona" ole muistanut Teille vielä satuillakaan, vaan mainitaan pien'muotoisena "tiiseriuksena", että kyseinen "jantteri" on jäänyt mieleen liki vekkuenomaisen lihapiikkisenä kiusankappaleena, jos kohta myös mieleenpainuvuudessaan parahultaisen vertaansa vailla olevana "sällinä". Leeviä jäämme kovasti kaipailemaan täällä vaarojen varjoissa, vaan valhettelisin "isäinsynnin" vakavuudella, jos väittäisin, ettei miehenretaleen kunniaksi nousisi täällä "tuokko jos toinenkin".

Ja vielä kerraksi kieltäymyksen päälle: "väenpakko" on mainita, että Ekku-setäpä se on alkanut saamaan seuraajia jo ympäri "maaliman" pallon, kun tuo kuumeinen kommentoiminen "juutuuppi"-kanavilla on tuonut monenlaisia uusia tuttavuuksia halki seitsemänä seinähulluna raivoavan meren! Tällaiseksi jo "höpsähtäneeksi" ukonjötikäksi minun "konfabuloitsimiseni" tuntuvat nyt kiinnostavan ihmislajin edustajia väriin ja kastiin katsomatta, ja sitäpä sopiikin kiittää näin oikein "hattukumarruksin"!

Tällaisissa myhäilevän "mieshartauden" tunnelmissa toivottelenkin kaikille lukijoilleni mitä riemurakkainta ja kultakimalteisinta pyhän joulun odotusta! Palaan jällehen "astialle", kun saan Vekun ja Hannun käskytykseltä sopivan tauon, minä kun se edelleen näemmä kuitenkin "ruumiintöihin" kelpaan, vaikka ajatustyön olenkin joutunut nöyrästi luovuttamaan nuoremmille "ryhtiharteille"!

-E.K.

Jälkikirjoitus: ja tapahtui niinä päivinä, että taasen kävimme pyhäinmiesten aattona viemässä "käärityn bukén" vanhan Ylermin haudalle sinne iäistä rauhaa hohkavaan Hietaniemen lehtoon, ja niin vaan oli jälleen kerran maittaneet "yönkuningattaret" vainajalle, kun tuolla seuraavana päivänä Veijon kanssa kävimme "väijyllä".