Rakas lukija,
jos on allekirjoittaneen "menttaalihygienia" iän ja muidenkin tekijäin puolesta siinä vaiheessa, että manttelia pitää alkaa väh'vähää sovittaa perillisten harteille, voidaan silti huojennukseksi todeta, että "meikämannen" muistitoimintojen rapautuessa on henkitila avautunut tuotakin väljemmälti sille suurelle kirkkaudelle, joka on aina ollut ja jonka hohteessa sitä oman elämänkin taival kaikkine kompurointeineen kutistuu kovin lohdullisen vähäpätöiseen mittaan. Kirkasta on ollut ulkonakin, kun kaunis hangenkimalle se on kutsunut koplaamme niin ladulle kuin lumitöihinkin!
Vielä mitä: minä se olen ollut kiireineni kuin mikäkin "Touko tomera", kun olen saanut puuhailla varsinaisen päivänpaisteen elikkäs Hannu-pahaisen kaunissilmäisen Mirjamin hoitosetänä! Veijo se männäpyhänä nauraa räkätteli, kun katseli minun hosumistani vaippapuhteella, vaan niin vaan on "vaarintapainen" oppinut kuin oppinutkin uusia ja sorminäppäryyttäkin vaativia temppuja, jos kohta on tuolloin tällöin saanut oikein "nenästä pidellä"! Kukahan kurja se olisi kehdannut arvata, että näinkin mutkalle syrjäytynyt "poikaismies" saisi vielä kerran astua "hikiskammaristaan" keskelle perhe-elämän sykesirkusta?
Perheellisten pulmat ne näyttävät vaivaavan vielä kirkkauteensa taannoin astunutta Mestari Veskuakin, joka "kummun takaa" on joutunut ilmoittelemaan jälkeensä jääneille tahdostaan tämän tuosta. Näitä testamenttuumejahan on tiettävästi materialisaatioitunut
Ihan rehellisenä on myönnettävä, että minä se olen "kaksospoikainsa" edesottamuksia puolikauhulla katsellessani joskus oikein puoliääneenkin pohtinut, josko näiden siitosmiehenä onkin aikanaan Veskun sijasta toiminut pikemminkin tämän tunnetuin roolihahmo, ja ymmärränkin paremmin kuin hyvin uusimman jälkisäädöksen hengen ja tavoitteen. Kuten me Veskun kanssa aikanamme Samulin ja Hannun kohdalla, on nyt Mestari Edelmanninkin kunnia-aika tullut ottaa leveäharteisien siipeinsä suojaan "hunningon" uhkaamat pojankollit. Ja mikäpäs sen luontevampi tapa tähän olisikaan kuin astuminen ihan valtakunnan lain et asetustenkin tunnustamaan isän rooliin? Suorahan sanoen olen itse varsin rauhoittunut tästä tiedosta, ja onnittelutkin olen parille laittanut oikein "kukkain kera"!
Mestari Edelmann ja ajaton kirkkaus
Ja vielä on valotettava ”sitä pakollista”, jonka vuoksi Teistä kirotun moni tätäkin blogendaariusta lueskelee, nimittäin Vekku-enon edesottamuksia. Tuo ”pässinpää” se jatkaa talonpojan elkeineen tuttujen latujensa "tamppaamista" ja milloin mitäkin askaretta kelvoton kelju meille keksii aikaimme kiusalliseksi kuluksi. Enosta tulee paljonkin "turpaturinaa" lähiaikoina, vaan sitä ennen ajattelin ja koin ihan miesvelvoitteekseni kertoa Teille hieman ajastani "enkelten kaupungissa". Vihjeeksi "tällä naarmua" todettakoon, että ensi postauksessa mennään raitiotietä, mutta hyvin leveäraiteisesti ja "laitoja myöten"!
Säihkeistä kevättalven auvoa ja sydäntoiveikasta pyhän pääsiäisen odotusta kaikille lukijoilleni!
-E.K.
Jälkikirjoitus: ministerismies Lintilälle minä lähettäisin ”klaaraaviksi” terveisiksi nuoruutein "veljesmiehen" Ahti Karjalaisen sanat: "oli sitten mallasta tahi olvia, maltilla otetaan"!
