Rakas lukija,
on totuuden aika.
"Palautelootaan" on tipahdellut erilaista utelua siihen malliin, että lienee vähintäänkin paikallaan istahtaa hetkeksi "datanurkkauksen lämpöön" vastailemaan. Aivan alkuun kiitän jokaista lukijaa, joka on uskaltanut lähestyä "meikäronttia", tällaisen muuten kovin monologisen viestimen käyttöön "intteraktio" kun on aina tervetullut lisä.
Olen perannut nämä kysymykset esiin sävyltään useimmiten kohteliaista kirjeistä, joten niiden "töksähtävä" tyyli on yhtä paljon minun kuin kirjoittajansa käsialaa. Tätä sarjaa tehdään useassa lyhyessä erillisessä osassa sitä mukaa kun uusia tiedusteluja saapuu. Pitemmittä puheitta: asiaan.
Kysymys: Kuvalautalaisen live-streameissa olet aina ollut selvästi humalassa, oletko alkoholisti?
Vastaus: En omasta mielestäni. Olen toki aina ollut "uppokolpakon ystävä" eikä "teräväisiltäkään" ole varmasti koskaan onnistunut sujahtaa kurkunkaukaloni ohitse, vaan verrattuna niihin "kännikaloihin", joiden kanssa olen vuos'kymmenet notkunut täällä Tölikässä ja etenkin "reissuillamme" maakunnissa, olen sentään käytännössä "raimoraitis".
Totuus on tietenkin se, että taannoisten sydänoperaatioideni jälkeen arvon herra kardiologi suositteli vahvasti pitäytymistä "kannabinoideissa" ja jättämään alkoholia sisältävät tuotteet varsinaisten "puliukkojen" nautittavaksi. Tässä on pysyttykin, mitä nyt silloin tällöin olen saattanut "sydänlääkkeeksi" hörpätä Kiiskessä "ölppösen-muutaman" ja juhlahetkeen jonkun naukun "nallia".
Kysymys: oletko syntyperäinen töölöläinen?
Vastaus: En ole. Tulin maailmaan Lappajärvellä, jonne karjalainen äitini oli evakkotyttönä paennut "vihuliaista". Isäni kuului radankorjauskomppaniaan ja jatkoi "soan jälkeen" Rautatiehallituksessa aina kuolemaansa saakka. Hänen savottansa ja "vaaran vuosien" aikaisen asuntopulan vuoksi asuimme pitkään koko "lössi" junavaunussa. Vänrikki Stoolin kadulta saimme kämpän vasta syyskuussa 1947.
Ensimmäiset muistikuvani ovat siten vahvasti "tien päältä", jonne sittemmin "aikapoikana" kukka ja seikkailumieli jälleen tämän tuosta kutsuivat. Karavaanimme kaupungistuttua olen kuitenkin perimmiltäni juurtunut tänne "Tölikkään" siinä määrin syvästi, etten täältä varmaan enää poistu muuta kuin "valtion mersulla" - ja silläkin vain tuonne Hietaniemen hautakummulle.
Kysymys: sinua pidetään sosiaalisen median hahmona ja olet paljon ollut youtube:ssa kommentoimassa. Aiotko itse aloittaa videoiden tekemisen?
Vastaus: Olen tällaisena iäkkäämpänä "hikikammarilaisena" ollut tämän tuosta aktiivinen youtube-videoita kommentoiden ja myös "fanieni" keskuudessa varmasti tuttu Herra Kuviksen striimeistä. Toistaiseksi olen "yplöydännyt" yhden ainukaisen videon - ja sekin on editio erään toisen käyttäjän filmistä.
Mitään periaatteellista estettä ei taida olla sille, ettenkö joskus "paukuissa" saattaisi videokammeraan tarttuakin; ujona poikana ehkä ainakin aluksi pysytellen "kenkälaatikon" ihmispelkoisemmalla puolen. Tämä on teema, jota pyörittelen tuolloin tällöin päänupissani, toistaiseksi osaan luvata Teille vasta varovaista "ehkää".
Asiaa sivuavasti voin kertoa haaveestani saada "tuubaseen" muuan 60-luvun lopulla kuvattu "kaitafilkka", kukantuoksuiselta retkeltämme Haukiputaalta. Sen pääosassa on "kaiffarini" vanha Ylermi, vaan pääseepä allekirjoittanut ja Veijokin loistamaan "höröpäisinä" rasviksina. Pätkän lopussa heiluu talonpoikaisan uhmakkaana vieläpä sen kuvaaja, heinähattuinen Vekku-eno.
Ja samainen Enopa "älyvapaana sonnina" istuu tämän haaveen toteutumisen esteenä, eli vaikka olemme Veijon kanssa vuosia anelleet saada julkaista pätkä, ei Hannulle ole suotu lupaa toimittaa meille kelaa. Aina en oikein jaksaisi ymmärtää pojan lojaaliutta "nulkkimaista" kasvatti-isäänsä kohtaan.
Kysymys: mikä on kantasi laillistamiskysymykseen?
Vastaus: Tätä teemaa olen sivunnut muutama vuosi sitten kirjoituksessani koskien Hassu Kankaanniemeä, jonka poliittisen uran "draamankaarena" on toiminut puolueloikkiensakin yli tavoite saattaa "pöhö" sekatavarakauppain hyllylle.
Minut tunnetaan toki vannoutuneena "vesisnorkkelin" imuttajana vaan monelle lukijalle saattaa tulla yllätyksenä, että vastustan jyrkästi kannabistuotteiden laillistamista. Miksi näin? No, jos mietitään sitä kuinka suurta roolia "kukkero" on näytellyt erinäisissä muistokkaissa hetkissäni, pyyhkiytyisi niistä aika-annos kultausta jos kyseinen vihannes olisikin äkkiyllättäen "samalla viivalla" juolavehnän ja romáin-salaatin kanssa.
"Föffä" on portti salattuun eikä sitä tule siksi alentaa kulutustavaraksi.
Mestari Kaunisto se onnistuu aina vaan tiivistämään "vanhan rasviksen" tunnelmat
Kysymys: mitä mieltä ystäväsi ovat kirjoituksistasi? Puhut heistä nimeltä eivätkä kaikki kuvaukset ole kovin mairittelevia.
Vastaus: Tätä dilemmaa ei ainakaan Veijon kanssa ole, sillä hän on alusta asti kannustanut minua kertomaan "suuni puhtaaksi", onpas mies ajatellut muisteloitteni
"Löylynlyömä" Vekku-eno onkin sitten asia erikseen. Enpäs äkkiseltäni keksikään "toista toheloa", joka olisi yhtä paljon vaikeuttanut kirjoitusteni tekemistä, mitä tulee vanhojen valokuvien vainoharhaiseen panttaamiseen.
Eno on sillä vertaa "ylypiä" isäntä, että pääosin esittää kuin ei koko muisteloitteni kirjoittamisesta tietäisikään. Silti yhteisissä "maasavotoissamme" tuntuu ukkorähjä olevan harvinaisen perillä siitä, että "kylät" tuntevat hänen "törttöilynsä". Luulen, että Eno on vain hyvillään saamastaan huomiosta, kovasti tuntuu olleen tunnustuksen tarpeessa tämä "seinähullu" niin pitkälle kuin minun muistini "meetrimitta" taittaa.
-E.K.
Jälkikirjoitus: "männäkekrinä" tuli perinteitä kunnioittaen Veijon kanssa vietyä "kääritty kukka" Ylermin haudalle. Kuten jok'ikisenä kertana aiemminkin, oli myös nyt pyhäinmiesten päivän aamuna "tuohus" jälleen hävinnyt savuna ilmaan.
