Avoin kirje Kuvalautalaiselle ja Niilo22:lle

Rakas herra Kuvis ja rakas herra Niilo,

olen seuraillut vlog-videoitanne jo jonkin aikaa ja haluan ilmaista nöyrän kiitokseni tärkeästä työstänne!

Olette käsittääkseni esiintyneet puolivahingossa eräässä "Tubecon-miittingistä" otetussa videossa, mutta mielestäni tiivimmällekin yhteistyölle välillänne olisi suurta kysyntää.

Ajatus yhteisvideosta heräsi kun näin erään "remix-videon", jossa Niilo ensin pohdiskelee työttömyyttään ja toteaa, että "eipähän kukaan pääse huuteskelemaan, että.." ja seuraavaksi on leikkaus videoon, jonka taustalla soi kenties kaikkien aikojen "leppein" musiikki ja jossa herra Kuvis ilman paitaa, naama punaisena, pää pöydän pintaa vasten asettaneena "huuteskelee" keuhkojensa täydeltä että "mee töihin, mene töihin!". Taustalla Lasse Ranta virnistelee ja pöydällä komeilee punainen tölkki "lohtukoffia".

Videon tunnelma on hypnoottinen ja maaginen. Sen lisäksi se korostaa Teidän kahden "vloggarin" näkökulmien eriävyyttä.

Sinä, herra Kuvis, tarkastelet työttömyyttä ja "syrjäytymistä" analyyttisesti, pohdit kysymyksiä koskien kelpaavuutta ja masennusta, koet työttömyyteen liittyvän elämäntavan pitkälti ongelmallisena.

Sen sijaan sinä, herra Niilo, otat työttömyytesi ikään kuin itsestäänselvyytenä, elämäsi positiivisena tosiasiana; olet jopa julistanut eräällä videoistasi, että "työttömät on 5/5". Et myöskään ole millään tapaa masentunut vaan aina hilpeä ja kannustava.

Niilosta löytyisi tuollekin pullolle jakaja, hyvä Herra "Kuvis"!

Mielestäni Teidän erilaiset näkemyksenne samoihin kysymyksiin luovat olosuhteet niin dynaamiselle keskustelulle, että toivoisin näkeväni Teidät jo pian yhteisvideolla. Olette molemmat herkkiä ja kauniita ihmisiä, jotka jaksatte uskoa ihmisistä hyvää ja kannustaa myös muita tekemään elämässä yksilöllisiä ratkaisuja. Ihan tässä "vanhakin liikuttuu".

Oma tarinani liittyy hieman samoihin teemoihin, vaikka onkin yksilöllinen. Olen kärsinyt 18-vuotiaasta lähtien kannabiksen aiheuttamasta masennuksesta ja aspergerista. Vaikka olenkin itse ollut pitkään työelämässä ja varsinkin ulkomaailmassa myös usein hyvinkin eloisa persoona, tiedän miltä "ulkopuolisuus" tuntuu.

Lopuksi haluan toivottaa Teille oikein kaunista kesää!

Yhteisvideoitanne odotellen,

-E.K.

Jälkikirjoitus: luin uutisista, että itse Mestari Edelmann on muuttamassa Helsinkiin! Ehkäpä seuraavaksi ilahtunut kirjoitus siitä aiheesta.

"Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee", eli kannanotto laillistamiskysymykseen

Rakas lukija,

minä en ole panomies.

Viimeaikaista "mediahässäkkää" Toimi Kankaanniemen ympärillä seuranneena ajattelin lausua joitakin sanoja syytetyn puolesta ja vähän tätä vastaankin. Sanon jo alkuun, että ymmärrystä kyllä riittää.

Tutustuin Hassuun Vammalan raitilla syyskuussa 1968. Olimme Vekun, Ylermin ja Veijon kanssa "kukantuoksuisella" reissulla Lappajärveltä koto-Töölöön kun päädyimme viettämään Vammalassa ns. "rillumarei-viikonlopun".

Toimi "Hassu" Kankaanniemi.

Hassu oli tuolloin vielä nuori kolli, rempseä poliittinen aktiivi. Ensikohtaamisemme tapahtui erään kioskin luona, jonka edustalla rehvakas nuorukainen nojaili mukavasti liikennemerkkiin. Miehellä oli muistaakseni yllään tiukasti istuva kiiltäväpintainen "bleiseri", tukka "vesikampauksella" ja sytyttämätön "marisätkä" jämäkästi korvan takana.

Tuohon aikaan "kaarnan ystävät" tunsivat toisena kaikki melko lailla vähintäänkin "kautta rantain", eikä mennyt pitkään kun oltiin jo Hassun kanssa lyöty veljenkättä. Imimme tömäkät tuutilliset paikallisen huoltoaseman takana ja puhuimme politiikkaa. Hassu ilmoitti itsevarmaan tyyliinsä "saavansa kannabiksen heittämällä lailliseksi". Mies uskoi käytännössä jo onnistuneensa tavoitteessaan, ainoastaan oppikoulun päättötodistus ja käymättömät vaalit olivat tyhjinä muodollisuuksina välissä.

Pidimme Hassua tämän yhden viikonlopun "Merimiestriomme" neljäntenä jäsenenä, Vekkuahan ei tunnetusti Veijon mielipiteen vuoksi "jengiin" varsinaisjäseneksi laskettu. Hassu oli mukava, joskin hieman kerskaileva veijari, kuitenkin "tip-top" herrasmies kiireestä kantapäähän. Saimme käsityksen, että "hameväkikin" oli tullut nuoresta iästä huolimatta tälle varsin "tutuksi".

Hassu Kankaanniemen poliittisen uran ykköstavoitteena on tosiaan ollut tämä laillistamiskysymys, jonka täyttämisestä tässä viime aikojen "pienessä sekoilussakin" on ollut kysymys. Jokainen "budipää" tajuaa, että "rapatessa roiskuu" ja kieltämättä Hassun kohdalla on pieni nuhtelun paikka. Sen tiedän, että tarkoitus on miehellä kuitenkin ollut koko ajan hyvä, keinot vain kysymyksen edellyttämän julkisuuden saamiseksi ovat olleet kyseenalaiset.

Palaan vielä kuusikymmenluvulle sen verran, että muistutan tuolloin käymästämme keskustelusta aiheen tiimoilta. Vaikka Ylermi ja erityisesti Vekku olivatkin Hassun linjoilla, itse ilmaisin jo tuolloin eriävän kantani. Useamman kerran on poliisi "sauhuttelu-urani" aikana kaatanut "purut pönttöön", mutta se juuri on pelin henki. Eihän se Markkamarketista ostettu muovinen Shivakaan ole se oikea Shiva. "Pyhä pensas" on pyhä juuri siksi, että se on se "kielletty hedelmä", aivan samoin kun on Hassulle olleet nämä naisihmiset.

Lopuksi muistuttaisin vielä Hassua siitä, että perheen saaneena miehenä tulisi hieman osoittaa kunnioitusta puolisoa kohtaan, siitäkin huolimatta, että "aatteen miehenä" politiikka toki menee joissakin asioissa edelle.

Itse täällä vanhenevana "poikamiehenä" välillä tuumin, kuinka kauniisti kohtelisin "prinsessaa", jos sellaisen vielä saisin.

-E.K.

Jälkikirjoitus: Vekku-enon kanssa saimme idean yhteisestä "postausaiheesta", jota pian pääsemme toteuttamaan, toki Enon "kunnosta" riippuen!

Mitä minulle kuuluu + henkimaailman hommia, osa II

Rakas lukija,

pahoittelen pitkää "mediahiljaisuutta"; tässä iässä aika soljuu kuin huomaamatta. Jouduin pari kertaa hieraisemaan silmiäni kun tarkistin miten paljon viime "postauksesta" on päässyt virtaamaan.

Mitä minulle sitten kuuluu?

Tämä vuosi on mennyt "omalla painollaan": töissä on ahkeroitu, Veijon kanssa istuttu olusella. Muuten ovat päivät vierähtäneet tuttujen aktiviteettien ympärillä eli "vesiputkilo" on laiskasti soinut ja arkistoja kaiveltu. Postausaiheita onkin nyt taas ihan kiitettävästi!

Tuossa vaalien jälkimaininkeja maistellessa tuli mieleeni pieni viesti "huolestuneelle sukupolvelle"! Kaupungilla, jopa Tölikässä, kulkee vastaan jos jonkinnäköistä "takkupäätä", osa on näitä "budiharrastajia" ja osa sen lisäksi kokee olevansa vieläpä "henkistyneitä".

Olen tätä porukkaa kertaalleen jo "läksyttänytkin" aikaisemmassa postauksessani. Tuolloin palautin luontoliikkeen juurilleen eli 60-luvun syväekologiseen heräämiseen, jonka kokeneena ei tämän päivän "cityvihertely" paljon vakuuta. Niistä facebook-päivityksistä tai kuituvaatteista kun ei ole ympäristökatastrofille ratkaisuksi. Olenkin joskus leikkisästi ehdottanut "nuppupäissäni" jollekin nuorelle huolestujalle ns. itsepolttohautausta. Eivät nämä mukavuudenhaluiset maailmanparantajat oikeisiin ekotekoihin kuitenkaan taivu.

Tästä päästäänkin "läksytykseni" toiseen osioon eli henkistymiseen.

Olen hippisukupolven kasvatti. Välillä koen myötähäpeää kuunnellessani tämän nuoremman polven "valaistumissanomaa". Eivät ne turistirysät norsuajeluineen tai saastaiset takkuhiukset kenestäkään Shivaa tee, pikemminkin toisin päin.

Aghori-harjoittaja.

Olin Intian Varanasissa ja Hardwarissa syksystä 1969 kevääseen 1971. Sain vihkimyksen aghori-gurulta harjoituksiin, jotka tapahtuivat eräillä Pohjois-Intian tunnetuimmista polttohautauspaikoista. Emme rukoilleet äitiammaa tai lähettäneet "parantavia valoja" vaan vietimme tiukkaa itsekuria, pukeuduimme vain kuolleiden tuhkaan ja vähä ruokamme koostui hautarovion lämmössä paistetusta ruumislihasta. Kasvatimme nöyryyttä, totuttelimme kärsimykseen. Emme todellakaan "ottaneet iisisti" tai pukeutuneet "laavapaitaan". Tukkanikaan ei ollut parturitädin muodikkaasti rastoittama vaan siististi "vesikampauksella".

Minä, Esko Komero, opastan teitä nuoria "cityhippejä"! Nostakaa housunne, leikatkaa tukkanne ja käyttäytykää arvokkaasti! Shiva ei ole epämääräistä "hampuusihommaa", Shiva on mielentila ja sisäisen herrasmiehen tyyni rauha.

Pitemmittä puheitta, passaa sitä "rauhanpiippua", peace out!

-E.K.

Jälkikirjoitus: soittelin tuossa Vekku-enolle, joka lupasi "piipahtaa" lähipäivinä! Uutta "jutunjuurta" on siis pian tulilla!