pahoittelen pitkää "mediahiljaisuutta"; tässä iässä aika soljuu kuin huomaamatta. Jouduin pari kertaa hieraisemaan silmiäni kun tarkistin miten paljon viime "postauksesta" on päässyt virtaamaan.
Mitä minulle sitten kuuluu?
Tämä vuosi on mennyt "omalla painollaan": töissä on ahkeroitu, Veijon kanssa istuttu olusella. Muuten ovat päivät vierähtäneet tuttujen aktiviteettien ympärillä eli "vesiputkilo" on laiskasti soinut ja arkistoja kaiveltu. Postausaiheita onkin nyt taas ihan kiitettävästi!
Tuossa vaalien jälkimaininkeja maistellessa tuli mieleeni pieni viesti "huolestuneelle sukupolvelle"! Kaupungilla, jopa Tölikässä, kulkee vastaan jos jonkinnäköistä "takkupäätä", osa on näitä "budiharrastajia" ja osa sen lisäksi kokee olevansa vieläpä "henkistyneitä".
Olen tätä porukkaa kertaalleen jo "läksyttänytkin" aikaisemmassa postauksessani. Tuolloin palautin luontoliikkeen juurilleen eli 60-luvun syväekologiseen heräämiseen, jonka kokeneena ei tämän päivän "cityvihertely" paljon vakuuta. Niistä facebook-päivityksistä tai kuituvaatteista kun ei ole ympäristökatastrofille ratkaisuksi. Olenkin joskus leikkisästi ehdottanut "nuppupäissäni" jollekin nuorelle huolestujalle ns. itsepolttohautausta. Eivät nämä mukavuudenhaluiset maailmanparantajat oikeisiin ekotekoihin kuitenkaan taivu.
Tästä päästäänkin "läksytykseni" toiseen osioon eli henkistymiseen.
Olen hippisukupolven kasvatti. Välillä koen myötähäpeää kuunnellessani tämän nuoremman polven "valaistumissanomaa". Eivät ne turistirysät norsuajeluineen tai saastaiset takkuhiukset kenestäkään Shivaa tee, pikemminkin toisin päin.
 | |
| Aghori-harjoittaja. |
Olin Intian Varanasissa ja Hardwarissa syksystä 1969 kevääseen 1971. Sain vihkimyksen aghori-gurulta harjoituksiin, jotka tapahtuivat eräillä Pohjois-Intian tunnetuimmista polttohautauspaikoista. Emme rukoilleet äitiammaa tai lähettäneet "parantavia valoja" vaan vietimme tiukkaa itsekuria, pukeuduimme vain kuolleiden tuhkaan ja vähä ruokamme koostui hautarovion lämmössä paistetusta ruumislihasta. Kasvatimme nöyryyttä, totuttelimme kärsimykseen. Emme todellakaan "ottaneet iisisti" tai pukeutuneet "laavapaitaan". Tukkanikaan ei ollut parturitädin muodikkaasti rastoittama vaan siististi "vesikampauksella".
Minä, Esko Komero, opastan teitä nuoria "cityhippejä"! Nostakaa housunne, leikatkaa tukkanne ja käyttäytykää arvokkaasti! Shiva ei ole epämääräistä "hampuusihommaa", Shiva on mielentila ja sisäisen herrasmiehen tyyni rauha.
Pitemmittä puheitta, passaa sitä "rauhanpiippua", peace out!
-E.K.
Jälkikirjoitus: soittelin tuossa Vekku-enolle, joka lupasi "piipahtaa" lähipäivinä! Uutta "jutunjuurta" on siis pian tulilla!
Kiitos, Esko, paluustasi tänne "blogosfääriin" ja hienoa kuulla, että miehessä vielä henki pihisee! Minä kun noiden mainitsemiesi cityhippien kirjoittelun takia lopetin tuon sanomalehden tilauksen, niin aamukahvin äärellä olen nauttinut vanhempia kirjoituksiasi suurella ahnaudella. Vaikka olenkin sinua joitain vuosia nuorempi, on minunkin sukupolvelleni opetettu vesikampauksen ja hyvän käytöksen periaatteet. Sanotaan nyt vaikka näin, että jos parturireissulla pennejä venytettiin, niin sitä ei vitsan määrässä säästetty. Lyhyt matkakertomuksesi Pohjois-Intiasta sai minunkin mieleni palaamaan takaisin samoille seuduille, joskaan en usko sinne palaavani kuin korkeintaan polttohaudattavaksi. Sitä ennen taidan jatkaa tekstiesi lukemista ja rauhoittavan yrtin (kohtuullista) käyttöä!
VastaaPoista-"Kalajoen fakiiri"