"Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo", eli joulu Tuusulassa

Rakas lukija,

on joulun jälkilöylyjen aika.

Vietin pyhistä hartaimman perinteiseen tapaan Tuusulassa Vekku-enon ja Hannun seurassa. Yritin jälleen kosiskella ystävääni Veijoa mukaan, mutta hän vietti mieluummin klassisen perhejoulun. Ymmärrän kyllä.

Olin vielä aatonaattona töissä, josta matkasin joulubonusteni siivittämänä suoraan taksilla Tuusulaan. Tästä "filmitähtimäisestä" saapumisestani intoutui Eno vitsailemaan halki joulun pyhien, jopa kyllästymiseen saakka.

Hannu ja Vekku olivat laittaneet tuvan miesvoimin oikein kodikkaaksi ja jouluisaksi. Nurkassa komeili varmasti Tuusulan uljain kuusi, jonka koristelimmekin heti tervetuliaiskahvien jälkeen. Hannu oli hakenut kaupasta asianmukaisia virvokkeita, joita nautittiin hyvissä ajoin ennen saunaa, sen aikana ja jälkeen. Mikäpä jouluoluen voittaisi?

Anttilan suvun vuosisatoja vanha saunarakennus henkii kaikkien menneiden joulujen tunnelmaa.

Jopa Vekun tavallistakin rauhattomampi olemus seesteytyi pehmeän löylyn laskeutuessa hartaan mieskolmikkomme ylle. Tuusulanjärven ohuen ohut jääpeite kutsui avannolle, mutta sellaista ei ollut Eno lupauksistaan huolimatta kairannut. Pettymystäni tasoitti kuitenkin aaton joulupäivällinen, jota vesi kielellä odotin.

Eno oli kaksi päivää paistanut valtaisassa kiviuunissaan perinteistä joulunautaa. Kyseinen nauta oli kesän laiduntanut ja syönyt ylimääräisen annoksen rehua joka päivä ainoastaan päästäkseen kokonaisena paistumaan joulun kunniaksi. Tämä Vekun bravuurina tunnettu jouluherkku onnistui tänä vuonna aiempaakin paremmin.

Palanpainikkeeksi saimme tuhdit laatikot, rosollit ja Hannun ja minun savustamat kalat. Vekku ei ole kalaa kymmeniin vuosiin syönyt, sillä vedenelävät saavat hänet muistamaan Mallasveden äärellä kokemaansa nöyryytystä muuan metsän erakon taholta.

Eno ihailemassa rakasta
Tuusulanjärveään.
Vain joulusauna ja kotiseuturakkaus
rauhoittavat tätä Veijon mielestä
häiriintynyttä persoonaa.
Pahoittelen painokopiosta
otetun kännykkäkuvan laatua.

Aattoiltana Eno intoutui tavoistaan poiketen "tonttuilemaan" ja saapui tupaan valtava säkki täynnä lahjapaketteja, kaikki osoitettuna minulle ja Hannulle. Paketeista paljastui kuitenkin pelkkiä vessapaperirullia käärö toisensa jälkeen. Onneksi joulumieli antoi Enon piruilut anteeksi, ja luovutin hyvillä mielin ostamani jouluisen vesipiippusen uudelle omistajalleen. Hannulle hankin uuden nahkatakin, joka näytti istuvan varsin mukavasti. Hannu puolestaan oli leiponut meille kumpaisellekin tuhdit suklaakakut, joita herkuttelimme joulukahvin ja riemukkaasti porisevan bongin äärellä.

Joulupäivä ja tapaninpäivä sujuivat rentoutuessa ja vanhoja muistellessa. En palaa nyt sen kummemmin muisteloihimme, sillä sain joululomallani monia hyviä "postausideoita", joista saatte kuulla myöhemmin.

Palasin kotiin hieman haikeana, mutta silti tietoisena siitä, että vietämme tänään yhdessä uuttavuotta "Tuusulan poikien" seurassa. Jouluna maistui varsin mieto olut, mutta tietäähän sen tyhmempikin, että tämän juhlan kunniaksi maistellaan vähän tiukempaa tärpättiä.

Iloista ja onnellista uutta vuotta teillekin, rakkaat lukijani. Palataan aiheeseen jälleen tammikuussa!

-E.K.

Jälkikirjoitus: sunnuntaina muuten alkaa uusi tv-ohjelma, jota aion varmasti seurata. Muistakaa tekin katsoa "Loirinuotiolla", oman ikäpolveni tulkitsijan tarina.

Naisista, osa II

Rakas lukija,

on "tilinteon hetki".

Minulla, Esko Komerolla, on ollut niin sanottu "putki" päällä. Olen ollut "sekaisin kuin seinäkello", niin päihtynyt, etten ole saanut tietokonettakaan auki.

Nyt on korkki visusti kiinni, ainakin toistaiseksi.

Mielialani hiljalleen kohentuessa onkin aika lunastaa lupaukset ja kertoa teille hieman naisista. Muutamat pilkkakirveet ovat minua lähestyneet ja väittäneet, että viime "postauksessa" mainittu Pauliina Anttila olisi ollut elämäni ainoa "menoflikka". Johan sen jo ulkomuodostanikin näkee, ettei asia missään nimessä näin ole.

Lyhyt juttu Pauliinan kanssa jätti minut aikanaan "janoiseksi". Yritin sammuttaa puutettani tarttumalla ystävääni pulloon, mutta jo varhain tajusin, että tarvitsin jotain muuta. Tätä piti odottaa aina kesään 1976, jolloin Ylermi sai minut skoijattua latotansseihin ollessamme "matkalla" Mikkelissä.

Vaikka monessa asiassa pystyväinen mies olenkin, latotansseissa seisoskelin "seinähorsmana". Minua edellisestä naiskokemuksesta pettyneenä suorastaan ujostutti lähestyä Mikkelin seutukunnan kauniita neitosia. Ajattelin, että tämä poika ei enää pukille kiipeä.

Olin onnekseni kuitenkin väärässä. Tanssiaisia seurannut yö oli yksi elämäni kiihkeimmistä.

Florentina.
Oli muuten hyvät "saaliit" Kyyvedellä.

Aloitteen teki naisten hakuvuorolla lyyli, joka ilmoitti nimekseen Florentina. Herrasmiehenä en mene yksityiskohtiin, mutta sen verran voin kertoa, että päädyimme viettämään yhdessä koko viikonlopun Florentinan vanhempien kesämökillä Kyyveden rannalla. Pyhän ohjelma oli yksinkertainen, mutta ikimuistoinen: naimme, naimme, kalastimme ja naimme.

Palattuani "sivistyksen pariin", ei vanha irvileuka Ylermi tohtinut uskoa "flaksiani". Hän väitti kivenkovaan allekirjoittaneen olleen vain tautisenmoisessa "käävässä" ja kuvitelleen koko jutun. Pitkän kotimatkan sain moista pilkkaa osakseni, mutta koti-Töölön päässä kehittämäni matkakuva (tosin painokopio) sulki vääräleuan. Voin myöntää, että kokemus Florentinan kanssa oli niin taianomainen, etten sitä tohtinut itsekään uskoa.

Jokin arvoitus Florentinaan kuitenkin näyttäisi liittyvän. Sunnuntai-iltapäivän eronhetkellä neito vaikutti silminnähden vaivaantuneelta, ja kävi ilmi, että hänen antamansa puhelinnumero ei ollut käytössä. Olen sittemmin päätellyt, että nainen oli valehdellut nimensä. Tokkopa kesämökkikään kuului hänen vanhemmilleen. Ettei olisi rouva ollut vain "vaihtelun perässä"?

En tohtinut kertoa teille tapauksesta viime postauksessa, sillä minua suorastaan hävettää tällainen aviorikoksen työkaluna toimiminen. Nyt, kuten sanottu, on kuitenkin tilinteon hetki.

-E.K.

Jälkikirjoitus: Veijo tuossa taas soitteli ja pyysi Petelle oluselle. Minä toki suostuin, mutta tähdensin pysytteleväni limonaatilinjalla. Uskon, että Veijolle tämä sopii paremmin kuin hyvin. Hänhän ei ole aikoihin juonut kuin "saunakaljan".