Naisista, osa II

Rakas lukija,

on "tilinteon hetki".

Minulla, Esko Komerolla, on ollut niin sanottu "putki" päällä. Olen ollut "sekaisin kuin seinäkello", niin päihtynyt, etten ole saanut tietokonettakaan auki.

Nyt on korkki visusti kiinni, ainakin toistaiseksi.

Mielialani hiljalleen kohentuessa onkin aika lunastaa lupaukset ja kertoa teille hieman naisista. Muutamat pilkkakirveet ovat minua lähestyneet ja väittäneet, että viime "postauksessa" mainittu Pauliina Anttila olisi ollut elämäni ainoa "menoflikka". Johan sen jo ulkomuodostanikin näkee, ettei asia missään nimessä näin ole.

Lyhyt juttu Pauliinan kanssa jätti minut aikanaan "janoiseksi". Yritin sammuttaa puutettani tarttumalla ystävääni pulloon, mutta jo varhain tajusin, että tarvitsin jotain muuta. Tätä piti odottaa aina kesään 1976, jolloin Ylermi sai minut skoijattua latotansseihin ollessamme "matkalla" Mikkelissä.

Vaikka monessa asiassa pystyväinen mies olenkin, latotansseissa seisoskelin "seinähorsmana". Minua edellisestä naiskokemuksesta pettyneenä suorastaan ujostutti lähestyä Mikkelin seutukunnan kauniita neitosia. Ajattelin, että tämä poika ei enää pukille kiipeä.

Olin onnekseni kuitenkin väärässä. Tanssiaisia seurannut yö oli yksi elämäni kiihkeimmistä.

Florentina.
Oli muuten hyvät "saaliit" Kyyvedellä.

Aloitteen teki naisten hakuvuorolla lyyli, joka ilmoitti nimekseen Florentina. Herrasmiehenä en mene yksityiskohtiin, mutta sen verran voin kertoa, että päädyimme viettämään yhdessä koko viikonlopun Florentinan vanhempien kesämökillä Kyyveden rannalla. Pyhän ohjelma oli yksinkertainen, mutta ikimuistoinen: naimme, naimme, kalastimme ja naimme.

Palattuani "sivistyksen pariin", ei vanha irvileuka Ylermi tohtinut uskoa "flaksiani". Hän väitti kivenkovaan allekirjoittaneen olleen vain tautisenmoisessa "käävässä" ja kuvitelleen koko jutun. Pitkän kotimatkan sain moista pilkkaa osakseni, mutta koti-Töölön päässä kehittämäni matkakuva (tosin painokopio) sulki vääräleuan. Voin myöntää, että kokemus Florentinan kanssa oli niin taianomainen, etten sitä tohtinut itsekään uskoa.

Jokin arvoitus Florentinaan kuitenkin näyttäisi liittyvän. Sunnuntai-iltapäivän eronhetkellä neito vaikutti silminnähden vaivaantuneelta, ja kävi ilmi, että hänen antamansa puhelinnumero ei ollut käytössä. Olen sittemmin päätellyt, että nainen oli valehdellut nimensä. Tokkopa kesämökkikään kuului hänen vanhemmilleen. Ettei olisi rouva ollut vain "vaihtelun perässä"?

En tohtinut kertoa teille tapauksesta viime postauksessa, sillä minua suorastaan hävettää tällainen aviorikoksen työkaluna toimiminen. Nyt, kuten sanottu, on kuitenkin tilinteon hetki.

-E.K.

Jälkikirjoitus: Veijo tuossa taas soitteli ja pyysi Petelle oluselle. Minä toki suostuin, mutta tähdensin pysytteleväni limonaatilinjalla. Uskon, että Veijolle tämä sopii paremmin kuin hyvin. Hänhän ei ole aikoihin juonut kuin "saunakaljan".