Rakas
lukija,
"soi
lintujen laulusta kukkiva kunnas".
Näillä
Mestari Rydmanin sielua ylevöittävillä sanoilla avaan tämänkertaisen
kesätervehdykseni. Täällä Köpinvuorella Anttilan tilan tykönä on ollut
mitä leppeimmät tunnelmat, kun nyt suorastaan rikollisen
työnraskaan alkukesän päätteeksi vihdoin "pyllylaskettelemme"
lempeästi kedonkukkamäkeä myöten pyhitettyyn juhannukseen.
Eno ja Hannu
ne "mieshartaina" lämmittelevät vielä näin yötä vasten löylyntynkää,
vaan valhettelisin jos väittäisin, etten itsekin halaja tuntemaan Ylämaan
"tähtimurikoilta" nousevaa pehmeydessään vertaansa vailla olevaa
"henkosta", sitä kun Urho-vainaan pahkakiulusta sinne "aimoannos" herähtää. Kuumana
käy uljaasti poriseva bongéruskin, nyt kun "sitä taas saa".
Työtyvenen hetkellä voin siis "hyvin sydämin" jälleen syventyä "mietteisiin
tummiin".
Vielä mitä: huomenna
nousee koko miehuutensa tuntoon Päijänteen takuunvarmasti tuhtirankaisin
juhannussalko! Ja eiköhän tuo Eno taas erehdy tanssahtelemaan sen ympärillä
kuin Jokke-pappa joulukuusensa siellä
"valonkierron" tois'päässä. Me Hannun kanssa katamme parrun, ja
jos eivät täysin "parturia" ole puhuneet, tulevat herkkupöytiämme
koristamaan myös Veijo ja kuvankaunis rouvansa. Vielä jokin aika sitten tämän edellisen
lauseen silkka ajatteleminenkin olisi purskauttanut "putelinlämpimät"
poskistani, vaan niin vaan ovat Vekku ja Veijo lyöneet vuos'kymmeniä jatkuneen
veljessotansa perästä "rauhankättä".
Rauhaa ja
yhteisöllisyyden ylevintä sointia onkin luvassa meille kaikille
"hikiskammarinpojille", kun tuo "juutuuppikansan"
takuunvarma ilahduttaja Herra Kuvis eli "kaffereiden kesken"
Petri Ranta Hyvinkäältä istuttaa
jälleen korvakäytäviemme vahapeltoon miehellisen annoksen
sähköteknisesti tuotetun musisoinnin mitä tarkimmin valikoituja
"sävelkukkasia". Tämä vuosi se on ollut epäilemättä "itse
kullekin säädylle" mitä raskain ja raskauttavin, vaan sitäkin suurempi on
riemumme, kun saamme taasen "jalkakoreilla" kirjaimellisesti
tuhansien tuntien selailutyöllä aikaansaadun "kollaashin"
tahtiin.
Älköön siis
kukaan "jonnepolven" lukijoistani eksykö lauantaiehtoona
"seeässän" viettelyksiin, vaan sen sijasta kääntäköön heistä
jok'ikinen "analogisensa" kohden Hyvinkään Palopuron Vantakorventien
"tukiasemaa"!
Käenkukullisen
verran keskikesän taikaa loihdin minäkin Teille, rakkaat lukijani, ja
toivottelen kaikille seuraajilleni mitä saunalämpöisintä ja järviraikkaudellisinta
Suuren Johanneksen juhlaa!
-E.K.
Jälkikirjoitus:
Marko Vanhasen ylösnousu "Veli isoherran" vaiennusyrityksen jälkeen
on ollut kerrassaan maskuliininen ja toimiikin hienona esimerkkinä kaikille
"uskonsa menettäneille". Muistakaahan seurailla Suolahdenkin
tapahtumia, minkä muulta "tuuppailultanne" kerkiätte.
