Suurmiehen muisteloa + "hölmöläisen hommaa"

Rakas lukija,

mitä yhteistä on Töölöllä, Malmilla, Munkkivuorella ja Kannelmäellä?

Ensinäkemältä ei ehkä paljoakaan, mutta todellisuudessa niitä kaikkia yhdistää se sama asia, joka niitä ei yhdistä, nimittäin rakentamatta jäänyt metroliikennerata.

Kassun Jallu eli Jalmari Castrén.

Mikäli kaupunginisämme eivät olisi aina olleet "hölmöläisiä", Helsingin joukkoliikenne olisi ollut jo vuosikymmeniä aivan toisen näköinen. Kassun Jallun huolellisessa suunnitelmassa vuodelta 1963 nimittäin metrorata olisi kattanut peräti satakahdeksan asemaa ja raidetietäkin olisi kertynyt lähes yhdeksänkymmenen kilometrin verran. Nyt suurisuuntaisesta hankkeesta muistuttavat eräät valmiiksi louhitut ja täysin hyödyntämättömät metroasemat mm. Munkkivuoressa.

Jallu kuului lapsuus- ja nuoruusvuosinani peräti perhetuttuihin, hän oli rautateillä uransa tehneen isäni kavereita. Jalmari oli korkeasti sivistynyt mies ja itse asiassa Hämäläisen Kallen ohella ensimmäinen, jonka tiesin "nauttineen yrttiä". Jallu olikin aina "tip-top", huomasi, että vanhan ajan herrasmiehen tyyli oli opittu jo kotona.

Muistan kuinka isäni esitteli minulle Jallun työryhmän laatimaa kaaviota; nuo paperithan "hukkuivat" vuosikymmeniksi arkistojen kätköihin. Jalmari oli kauasnäköinen ja aikaansa edellä: hänen ehdotelmansa olisi paitsi luonut Helsinkiin Berliinistä tutun erittäin kattavan ja "kosmopoliitin" stadtbahn-tyyppisen raideliikenteen, myös vähentänyt tuntuvasti yksityisautoilun tarvetta kaupungissa ja epäilemättä myös ympäryskunnissa.

Lisäksi lähempänä maanpintaa ja nykyistä "munanpuristinta" hitaammin liikkuvan raideliikenteen rakentaminen olisi tullut halvaksi: yhden nykyaseman hinnalla olisi saatu peräti kaksikymmentä "Kassun asemaa" - siis enemmän kuin mitä nykymetrossa on tänä päivänä asemia.

Mikä sitten meni vikaan?

Syy on "möhömahakuningasmaisissa" kaupunginisissämme, jotka sysäsivät Jallun virastaan tylysti syrjään ja ottivat tämän tilalle Valmetin "marionetin" Unto Valtasen. Valtanen sitten lahjuksia vastaan runnoi läpi nykyisen kömpelön, lyhyen ja ennen kaikkea rikollisen kalliin "metroverkon". Valmetin ja tätä kumartavien "kunnankätyreiden" tarkoituksena oli tehdä veronmaksajien rahoilla Helsingin joukkoliikenteestä valtaisa markkinointikampanja Valmetin raskasrakenteisille "teräshirviöille".

Portaat Munkkivuoren metroasemalle.

Valmet ei tiettävästi ole myynyt koskaan minnekään ainuttakaan metrojunaa. Sen sijaan Jallu kuoli unohdettuna ja häväistynä, hänet löydettiin elottomana kadulta joulukuussa 1981.

Itse olen boikotoinut Helsingin metrorataa edellämainituista syistä, enkä usko matkanneeni sillä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kuin ehkä seitsemisen kertaa. Ja miksi olisinkaan, eihän metro edes aja Töölöön.

-E.K.

Jälkikirjoitus: minulta kysytään usein "feisbuukissa" olenko sukua "sille ja sille" Komulaiselle. Komulainen-nimen otti käyttöön kuitenkin vasta isäni, tätä ennen suvun nimi oli Zschauer. Isoisäni Karl oli tullut Suomeen Leipzigista ja toimittuaan ensin kuparinkeräilijänä siirtyi rautateille hommiin. Minulla on ainakin pikkuserkkuja jossakin päin Suomea, mutta käsittääkseni heistä yksikään ei ole nimeltään Komulainen.