Rakas lukija,
ovi sosiaaliseen mediaan on sepposen selällään.
Aluksihan minä aina hieman tekniikan kanssa näpertelystä kiinnostuneena laitoin Youtube-sivut pystyyn, jotta pääsisin kommentoimaan suosikki"vloggareitani". Siitä kävi suuntani syvemmälle "blogosfääriin", kun perustin tämän oman muistelmakirjaseni verkkoon. Mutta niin sanotusta "Naamakirjasta" en ole koskaan liiemmin perustanut, ehkä siksi, että minun sukupolveni ei siellä juuri viihdy. Vannotinkin itseni bongin äärellä olemaan kirjautumatta vaikka kirveellä uhattaisiin.
Lopulta päädyin kuitenkin liittymään vapaaehtoisesti.
Syy tähän on yksinkertainen. Tahdon olla tiuhemmassa vuorovaikutuksessa "nettikavereideni" eli rakkaiden seuraajieni kanssa. "Postausten" osalta olen joskus hieman itsekriittinen, liiallisuuteenkin asti. Siitä johtuen valmistelen yleensä pidemmät blogitekstit huolella, ja suodatan tärkeimmän asian muistoistani julkisuuteen kuin vanha onnenonkija kultahippuset vaskoolillaan Yukon-joesta konsanaan! Koska olen tällaiseksi "papparaiseksi" melko aktiivinen toimija, niin en ehdi kiireiltäni aina syventyä kirjoitusten maailmaan.
Ratkaisuksi siis uusi profiili "feisbuukkiin", jossa voitte seurailla tuoreimpia kuulumisiani hieman anteeksiantavamman seulan lävitse! Kirjoittelen sinne kaikenlaista pientä, joka ei välttämättä blogini julkaisukynnystä ylittäisi. Minut saa lisäillä kaveriksi tai seurata muuten vaan, "profiilini" on avoin kaikille. Mitä sitä suotta salailemaan, kun ei tuolla mitään liian "privaattia" ole.
Linkki profiiliini: https://www.facebook.com/people/Esko-Komulainen/100009820899435
Nähdään siellä!
-E.K.
Jälkikirjoitus: samassa selviää teille, lukijat, suuri salaisuuteni oikean nimeni osalta. Yritin kirjautuessani tuonnekin säilyttää "taiteilijanimeni", joka on kaimani Esko Koveron ja hikikomeron nerokas (vaikka itse sanonkin) yhdistelmä. "Naamakirja" ei kuitenkaan minua läpi päästänyt, joten esiinnyn nyt ensimmäistä kertaa omalla nimelläni. Onhan se huomattavasti luotettavampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti