"Yön harsoon maa tummentuu, kuin uupunut se päivään ois"

Rakas lukija,

lupaukseni mukaisesti kävin vähän vinttikomeron puolella "kaivelemassa" kuvia tätä muisteloa varten. Paljastuipa ikäväkseni, että kauan etsimäni kuva onkin jämäkästi tuusulalaisen piirongin kätköissä (ellei Eno ole sitä piipussaan polttanut). Onneksi Eno suostui pitkällisen maanitteluni jälkeen lähetyttämään kuvasta varsin iäkkään "painokopion". Alkuperäistä hän ei suostu umpimielisyydessään luovuttamaan, vaikkei sillä mitään tee.

Pilkillä. Vasemmalla istuskelee allekirjoittanut,
vieressä kairaa metsän erakko "Kale".
Kuvan otti Vekku-eno, tottakai.

Oheisessa kuvassa olen Mallasvedellä pilkkimässä suurinpiirtein helmikuussa 1966. Pilkkitoverinani toimii paikallinen metsän erakko, kenties jo edesmennyt ystäväni Kaarlo "Kale" Linkola junior. Kuvan ottaja, siis Vekku-eno, ei vaivautunut osallistumaan saaliin "narraamiseen". Varsinkin Kale suhtautui piikikkäästi Enon talonpoikaiseen nokkavuuteen. Uskokaa tai älkää, mutta tuohon aikaan meitä kutsuttiin "pullamössösukupolveksi".

Päädyimme Mallasvedelle matkalla Lappajärvelle. Aikeenamme oli viedä "akoille" hieman kalaa tuliaisiksi, ja Valkeakoskella meidät ohjattiin tuolla asuneen suuren "kalamiehen" pakeille.

Tuohon aikaan metsissä eleli vielä erakkoja, noita todellisia luonnonystäviä.  Kale oli yksi näistä ja vietti hyvin yksinkertaista elämää metsän siimeessä. Hän suhtautui pilkaten kalanostoaikeisiimme ja tarjosi meille vain pilkkivälineet sekä lupautui tulla mukaamme järvelle. Tässä vaiheessa Vekku-eno turhautui ja päätti lähteä yöpymään valkeakoskelaiseen hotelliin.

Minä kuitenkin vietin sitkeästi yöni metsätuvalla ja sainpa kuin sainkin voitettua puolelleni jäyhän Kalen arvostuksen. Kalansaaliini jäi kuitenkin verrattain vaatimattomaksi. Kaarlo tunsi kalojen lisäksi myös siivekkäät ja väitti kirjoittaneensa lintukirjan 50-luvun puolella. Vaikka mies viisas olikin, en oikein usko hänen kirjoittaneen kirjan kirjaa. Sen verran "villi" oli hänen olemuksensa.

Toki Kalen sydämen puolelleni voittamisessa auttoi taskussani lymyillyt "tuutti", sillä kävi ilmi, että myös Kale oli pitkän linjan rakovalkeilla "sauhuttelija". Edellisen kesän sato oli jo korjattu, kuivattu ja jouluun mennessä poltettu. Muassani tuomani "pappilan hätävara" kelpasi hänelle paremmin kuin hyvin.

Erään Kalen kanssa yhdessä vietetyn hetken muistan ikuisesti. Istuimme hänen erätupansa portailla yösydännä ja ihastelimme yllämme avautuvaa rajatonta tähtitaivasta, jota eivät tuolloin vielä valosaasteet pilanneet. Kale oli kovertanut itselleen vanhasta pahkasta oikean "erämiehen bongin", josta maistelimme vuorotellen hyvässä hengessä minun tuomaani "evästä". Tunnelmoidessani kaunista ja rauhaisaa näkymää tajusin vihdoin, millaista on olla yhtä luonnon kanssa.

Kale kuitenkin herätti minut unestani kertomalla, kuinka huonolla tolalla asiat maailmassa ovat. Kaikki tämä miljoonien vuosien aikana kehittynyt kauneus oli ihmisen itsekkyyden ja lyhytnäköisyyden seurauksena katoamassa. Ymmärrettyään saastuttavan "tuhokulutuksen" suunnan Kale oli päättänyt irtautua tästä kestämättömästä elämäntavasta ja muuttanut metsään elättämään itsensä luonnon ehdoin.

Kaarlo selitti, että ihmisten määrää olisi jo silloisesta kuulunut vähentää dramaattisesti. Kun katsomme nykymaailmaa, tiedämme hänen olleen oikeassa.

Kaarlo pyysi minua jäämään luokseen "korven rauhaan", vaan minä hölmö kieltäydyin. Kale on kenties kirjaimellisestikin maatunut osaksi rakastamaansa metsää, mutta minä pakenin totuutta takaisin "kaupungin kirkkaisiin valoihin".

Kadun sitä joka ilta mennessäni nukkumaan.

Kale oli epäilemättä monen mielestä "hullu", mutta minun kokemukseni mukaan hän vain näki pidemmälle kuin muut. Kun näen rakkaan Tölikkäni muuttuneen tyhjien unelmien ja turhien tavaroiden perässä juoksevien ihmisten "kulutushelvetiksi" en voi kuin toivoa, että olisin tuolloin uskaltanut valita toisin.

Kaarlo on varmasti jo poissa, mutta hänen sanomansa on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

-E.K.

Jälkikirjoitus: olen havainnut, että pidätte erityisesti naisista kertovasta "postauksestani". Sille kenties jatkoa myöhemmin...