Pappi, lukkari, talonpoika, eno.

Vekku-eno.

Rakas lukija,

päätinpä kyhätä pienet "Lowryderit". Kyseisestä kaikille tutusta lajikkeesta tulikin mieleeni eräs henkilö, jolle oli heti pirautettava. Luurin toisessa päässä vastasi jokaiselle Tölikän ulkokasvattajalle tuttu Vekku-eno.

Vaikka allekirjoittaneellekin on jonkin verran "pajari" maistunut, on Vekku-eno kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Välillä kummastelenkin, onko miehellä mitään muuta tekemistä, kuin imeä kotona "bongia" ja hoitaa "kasvimaataan".

Vekku-eno: "Halojaa..."
Esko Komero: "No Ekipä se täällä taas, mitäs Eno?"
V-E: "Olen tässä pari tuntia katsellut ikkunasta, kun meidän vanhaa yleisavainta käytetään. Ihmiset kulkee jatkuvasti vastapäisen talon ovesta sisään ja ulos..."
E.K.: "Jaa, no mites on muuten mennyt?"
V-E: "Onhan noita pidellyt. Tytär aloitti just koulun."
E.K.: "Mikä tytär?"
V-E: "Niin, puutarhakoulun."
E.K.: "Eno, eihän sulla ole skidejä."
V-E: "Kalenterissa on Marian päivä. Jos mul olis tytär sen nimi olis Maria."
E.K.: "Ootkos terveenä pysynyt?"
V-E: "Laivalla ajattelin pistäytyä."
E.K. "Sähän tulet helposti merisairaaksi."
V-E: "Telkkarista tulee pelkkää lumisadetta, tiäksä TSSHHHHH"
E.K.: "Följaatsä nyt ollenkaan? Kirjoitan tässä sinne verkkoon niitä muistelmiani, niin olisiko sulla joku erityinen muisto vanhoilta päiviltä?"
V-E: "Ylermi... vittu se kaiffari ei ole vieläkään maksanut velkoja!"
E.K.: "Hei, älä nyt vainajia solvaa."
V-E: "Vittu mä en tule mihinkään hoitokotiin, älkää soitelko enää!"
Tuut tuut tuut...

Olipa surullista huomata, kuinka Vekku-enolla on alkanut "päässä viirata". Tosin aika saattaa kullata muistot tässäkin asiassa. Itse ajattelin "spliffin" stumpattuani käväistä maitokaupassa, vaikka eihän ne tänä päivänä mitään Johanssonin putiikkeja ole.

-E.K.

Jälkikirjoitus: Vekku-enosta myöhemmin paljonkin lisää. Ei viitsi tässä ihan ensimmäisten kirjoitusten aikana liata miehen mainetta.